Mitä vikaa?

Moikka! Edellisestä ruokavaliopostauksesta päästään pienellä aasinsillalla tämän päivän aiheeseen - vartaloon!

Laura Putkiranta kirjoitti blogissaan tekstissä "Aika antaa kiitos", kuinka tyytymättömyys omaan suoritukseen, ja ehkä lähinnä sen ilmaisemiseen, vaikuttaa ympärillä oleviin ihmisiin. Laura nostaa esimerkiksi myöskin kroppaan liittyvät kommentit. Tunnistin itseni tekstistä. Olen yksi niistä ihmisistä, joka ei jätä omaa mielipidettään epäselväksi suorituksestaan. Teksti laittoi minut ajattelemaan, ja niistä ajatuksista kokosin tämän postauksen.  – Laihat tai unelmakropat omistavat tytöt tai pojat haukkuvat itseään lihaviksi, pyöreiksi, ällöttäviksi, ihmisille, jotka tekisivät mitä vain omistaakseen samanlaisen vartalon. Ehkä he työskentelevät salilla joka päivä tai heräävät aikaisin lenkille ja kieltävät itseltään kaikki herkut, että jonain päivänä he saavuttaisivat tämän vartalon, vain kuullakseen sen omistavalta henkilöltä, että kyseinen kroppa on hirveä, liian lihava, hän kirjoittaa.   Tuo esimerkkihän on suhteellisen yleisestä tilanteesta poimittu fakta. Samalla siitä puoliksi rivien välistä lukemalla löytää toisenkin karun tosiasian: meistä kukaan ei ole täysin tyytyväinen omaan vartaloonsa. On vaikeaa löytää sopivaa sanaa "tyytyväisen" tilalle, kun tarkoitan sitä, että kukaan ei pidä omaa vartaloaan täydellisenä. Siitä olen aika varma.

           
 Me haluamme koko ajan kehittyä. Puhuessani "meistä", tarkoitan lähinnä urheilijoita, mutta miksei muitakin. Peilikuvasta löytyy aina jotain korjattavaa, toisilla pieniä, toisilla isompia asioita. Osa liittyy lajin vaatimiin ominaisuuksiin, osa ulkonäköön. Toisiin ne vaikuttavat enemmän ja suuremmin, kun taas toiset ovat ihan sinut asian kanssa. Silti myös ne, jotka ehkä ovat sinut vikojensa kanssa, vaihtaisivat melko mielellään tiettyjä osia itsestään parempiin versioihin. En tunne ketään, joka ei koskaan miettisi, miten paljon paremmalta näyttäisi muhkeammilla pakaroilla, timmimmällä vatsalla, tai ehkä suuremmilla hauiksilla. Haluamme olla parempia, haluamme näyttää paremmalta. 

            Minä puhun tässä tekstissä heidän puolestaan, jotka ovat niitä #bodygoals -omistajia. Niitä, jotka näyttävät muiden silmään todella hyvältä, juuri sellaiselta, miltä itse haluaisi myös näyttää, mutta jotka löytävät silti itsestään vikoja - aivan kuin kaikki muutkin.

            Jokainen meistä tykkää saada positiivista palautetta ulkonäöstään. Siitä tulee aina hyvä mieli, ja vaikka tunnetusti meille suomalaisille olisi luonnollisempaa mumista jotain kieltävää vastaukseksi, itse pyrin aina vastaamaan yhdellä sanalla. "Kiitos!" En mumise vastahakoisia vastauksia, enkä luettele kaikkia vikojani, sillä yhteiskunta omalla tavallaan painostaa minua olemaan tyytyväinen itseeni. Tällaiseen vartaloon kuuluu olla tyytyväinen, siitä ei saa sanoa mitään pahaa. Karkeasti ilmaistuna voisi sanoa, että kun sovit yhteiskunnan asettamaan ja ihannoimaan muottiin, mikä näinä fitness-boomiaikoina tarkoittaa mm. juurikin sen tietyn kropan omaamista, ei sulla ole oikeutta valittaa. "No älä sä nyt valita ku näytät tolta." Sitten taas ne, jotka eivät siihen sovi, saavat soimata itseään miten paljon hyvänsä ja se on jotenkin eri asia. Heitä arvostellaan myös jopa toisten ihmisten suusta.

               Samalla sekunnilla, kun päästän tuon yhden "kiitos" -sanan suustani, tulvahtaa mieleen kaikki ne puutteet, joita näkee peiliin katsoessaan. Tämä kuulostaa kieroutuneelta ajattelulta, mutta on ikävä kyllä suht. yleistä. Minulla on omasta mielestäni hyvä kroppa, ja olen siihen aivan tyytyväinen. Silti löydän siitä monia asioita, joita mielelläni muuttaisin. Haluaisin omistaa edes jonkinlaiset käsilihakset, ja yleensäkin enemmän lihasmassaa. Olisipa mulla paremmat reisilihakset. En häpeä puutteitani, enkä löydä mitään painavaa syytä yhteiskunnan/median painostusta lukuunottamatta olla sanomatta niitä ääneen. Vaikka mainitsen niistä, en samalla kerjää kommentteja, jotka vakuuttavat vartaloni olevan just hyvä. Ei. Mainitsen niistä, koska ne ovat mielipiteitäni, eikä niissä ole mitään häpeämistä. (On eri asia jollekin oikeasti laihalle/normaalipainoiselle ihmiselle haukkua itseään lihavaksi tms, joka ei selkeästi pidä paikkaansa. En oo koskaan tajunnut tämän tarkoitusta, ja sellainen ärsyttää mua.) On ihmiselle, ja varsinkin meille kilpailuhenkisille urheilijoille, luonnollista olla itsekriittinen. Vartalon muodolla ei siis loppujen lopuksi ole mitään väliä - kaikki me ajattelemme omastamme jotain negatiivista. Ja mielestäni meillä kaikilla on oikeus sanoa se ääneen. On väärin ajatella, että jollain ei ole varaa valittaa. "Älä itke, joillain on asiat paljon huonommin", on sama asia, kuin sanoisit: "Älä ole onnellinen, joillain on asiat niin paljon paremmin."

                  Enkä todellakaan tarkoita, että meidän täytyisi väkisin etsimällä etsiä itsestämme vikoja korjattaviksi ja valituksen aiheiksi, vaan enemmänkin sitä, että on tervettä ja normaalia löytää niitä. Ja vaikka me kaikki löydämmekin joitain pieniä tai isoja juttuja, joista emme välttämättä pidä tai joita haluaisimme muuttaa, täytyy meidän samalla osata olla myös tyytyväisiä itseemme. Täytyy osata kiittää siitä, mitä on. Sinä voit, saat ja sun pitää osata olla tyytyväinen ja kiitollinen sun kehossasi. Et voi ajatella, että sitten olen onnellinen, kun olen tiputtanut 5kg, tai kun olen kyykännyt puolitoista vuotta. Opettele olemaan onnellinen virheidesi kanssa, ja onnellisena voit mahdollisesti alkaa korjaamaan sinua häiritseviä asioita - mutta vain, jos sitä itse haluat. Älä "korjaa" itseäsi, koska vihaat vartaloasi, vaan tee se koska rakastat sitä niin paljon, että haluat sen voivan paremmin.

                   Kaikki ne, jotka omaavat vartalon, jota osaavat itse rakastaa, ovat onnellisessa tilanteessa. Olette käsittämättömän onnellisia ollessanne sinut itsenne kanssa, mitä voi olla vaikeaa ymmärtää ja arvostaa. Murheenne ovat pieniä monien muiden tilanteeseen nähden, mutta on silti okei mainita myöskin niistä pikkujutuista.

                  Täydellistä vartaloa ei ole olemassa, mutta onneksi me voimme olla ihmisiä, jotka osaavat olla tyytyväisiä epätäydellisiinkin vartaloihimme. Toivon suuresti, että sinä, joka et omista sellaista vartaloa kuin ehkä haluaisit, et oleta sellaisen omistavien pitävän itseään täydellisinä. Ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että kuka tahansa, kuinka kaunis tai komea tahansa, löytää itsestään virheitä. Mikäli otat itseesi toisen henkilön kommenteista tämän omasta vartalosta, olisi ehkä aika tehdä muutoksia omassasi, sillä se selvästi häiritsee sinua. Ja jos vielä väität olevasi okei itsesi kanssa, ei toisten kommenttien pitäisi vaikuttaa sinuun millään tavalla. Toisilla ihmisillä kuitenkaan ei ole mitään oikeutta puhua ilkeästi sun vartalosta, muista se. Ja haluan vielä kerran muistuttaa, että oli sulla miten hyvä vartalo tahansa, ja löydät siitä huonompiakin piirteitä, et ole ylimielinen pilkunviilaaja (kuten sinun on ehkä useastikin annettu ymmärtää), vaan aivan tavallinen ihminen ja hyvä just tollasena. Ihan niin kuin kaikki me kaikenmuotoiset kaunottaret ja komistukset! 

              Ollaan yhdessä reiluja, ja pidetään negatiiviset kommentit toisten vartaloista omissa pimeissä sielun sokkeloissa, sillä kyllähän me tiedämme, että heillä on itsellään niitä aivan tarpeeksi! <3