keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Mystery ride thoughts

Moikka!

Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Blogi on ollut pari päivää yksityisenä tämän muokkaamisen takia, ja siitä hyvitykseksi julkasen kauan sitten kirjoittamani postauksen, jonka en koskaan uskonut näkevän päivänvaloa. Käykää myöskin kurkkaamassa oikeasta laidasta löytyvät sivut "minä" ja "saavutukset", jotka remontissa sain aikaiseksi!

Tämä postaus koostuu oikeastaan täysin quotesita - quoteista jotka kuvaavat mielestäni hyvin ja hauskasti urheilua, mutta jotka olen itse napannut englanninkielisistä rakkauslauluista. Paria jouduin hieman muokkaamaan, jotta saatte ajatuksesta kiinni, mutta suurimmaksi osaksi teksti on aitoa alkuperäistä kamaa. Tämä saattaa vaatia teiltä hieman ajatustyötä, koska ihan itsestäänselvistä lainauksista ei ole kyse. Kuvien takia postaus vaikuttaa pidemmälle kuin mitä se on, joten don't give up. Yet. Varsinkin näin hallikauden lähestyessä nämä ovat ajankohtaisia. Ja kuten tulette huomaamaan, iso osa niistä kertoo siitä ihanasta, pahasta olosta, joka oman kokemukseni mukaan tuntuu tuplasti kamalammalta hallissa kuin ulkona. 
Tämä kuvaa todella hyvin fiiliksiä ennen isoa kisaa, niinä unettomina iltoina kun syke lyö kahtasataa vain ajatellessakin tulevaa starttia. 
Tähän pieneen pätkään todella tunnetusta rakkausbiisistä on koottu kaikki ajatukseni juuri ennen pamahdusta. Ymmärtääkseen täytyy osata ajatella sanojen laulettavan sille omalle rakkaalle lajilleen - beauty and all she is. 

Seuraavat tekstit ovatkin sitten omistettu kilpakumppaneille, vastustajille, ratakavereille. Ottakaa nämä huumorilla, sillä en todellakaan oikeasti vihaa ketään toista urheilijaa, ja sanat muutenkin liioittelevat oikeaa tarkoitusta. Silti musta melko hauskasti ilmaistuja juttuja, jotka jokanen varmasti tunnistaa omiksi ajatuksiksiin adrenaliinihöyryissä kesken kisan. Ekassa kuvassa puhutaan erittäin tosi kuolettavan hapottavasta peesaamisesta ja vastustajan vauhdin nousemisesta. I am terrified of you. 




Okei, nyt puhutaan siitä itse juoksemisesta. Lähinnä nyt omista päämatkoistani, mutta miksei muistakin. Me kaikki tiedämme, että nelkku ja kasi tuntuvat Pahalta, isolla P:llä. Näissä biiseissä on onnistuttu kuvaamaan tota tunnetta hienosti, mikä onkin ollut varmasti kappaleen tekijän perimmäinen tarkoitus ;-) Eka teksti toimii, kun ajattelee sanojen tulevan sun matkan, esimerkiksi just sen kasin suusta. Taste of her love tastes like blood. Tämä on suoraa kettuilua toiselta päämatkoistani.  Shawnilta otettua lainausta ei tarvitse edes selittää, kyllä te tiedätte. Tämä on henkilökohtainen lempparini.

 All of me -biisi sopisi suht. hyvin tähän kokonaisenakin, mutta nappasin sieltä vain tämän pätkän, joka on selkästi ote nelkun mystery riden loppusuoralta. Viimeinen kertoo reilusta kahdesta rankasta minuutista, kahdesta rankasta ratakierroksesta.






All of me -biisi sopisi tähän hyvin kokonaisenakin, mutta vain tämä pätkä ansaitsi paikan listalta - nelkun "mystery riden" loppusuoran ajatukset tiivistettynä pariin virkkeeseen. Seuraavat Selenan sanat kertovat kahdesta rankasta minuutista, kahdesta rankasta ratakierroksesta.





Seuraava lainaus on musta siistin uhmakas ja määrätietonen, kun sen oikein osaa ajatella. Heart wants gold, right?


Harmi, että menestyäkseen täytyy myös hävitä. Nämä toimivat ehkä parhaiten siihen hetkeen, kun juoksun aikana tajuat, että kello on mennyt jo paljon tavoitteesi ohi, tai kun kärki on karannut jo  kauas mahdottomuuksien päähän. Ensimmäistä tekstiä voisi myös ajatella loukkaantumisen iskiessä - silloin, kun kaikki tuntuu mahdottoman vaikealta, ja on ehkä hankalaa löytää motivaatiota. Kun oma kroppa pettää, ja tuntuu, että tavoitteet jäävät saavuttamatta. 

... Ja kun kultasi, sanan varsinaisessa merkityksessään, lähtee toisen naisen matkaan, on fiilis melko nöyryyttävä:

torstai 8. joulukuuta 2016

I'll be home for Christmas

Moikka!

"Sofia ja Lartsu, perhepalaveri keittiössä! Nyt!" keräsin kämppikseni samaan huoneeseen kuuntelemaan isoja uutisia, jotka tulisivat vaikuttamaan suuresti kaikkien meidän elämään. "Ootsä raskaana?!" oli heidän ensimmäinen epäilyksensä, mutta en todellakaan ole. Olen lähdössä kotiin.
Pitkään mietitty, pohdittu ja joka suunnasta tarkasteltu asia on nyt todellista ja virallista: mä muutan takasin kotiin, vaihdan Nurmon lukioon kotipaikkakunnalleni. Se tarkoittaa, että lukiopäiväni Kuortaneella ovat ihan pian lopussa - joulun jälkeen en enää ole tämän koulun opiskelija. Miksi ihmeessä? Tooooodella moni asia on vaikuttanut päätökseeni, eikä oikeastaan ole vain yhtä suurinta syytä lähdölleni. Kuitenkin kaikista syistä tärkeimpänä pidän sitä, että henkilökohtainen valmentajani ja rakas vanha harjoitusryhmäni ovat Seinäjoella, samoin kuin perheeni, ja itselleni nuo asiat muodostavat parhaan mahdollisen ja eniten motivoivan harjoitusympäristön. On myös todella raskasta asua omillaan, koska koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Joka minuutti sun täytyisi joko tiskata, käydä kaupassa tai tehdä ruokaa, olla treeneissä tai tehdä läksyjä. Täällä lukiossa koulu ja urheilu sopivat hyvin yhteen, ja treeniajat on hienosti järjestettyjä, mutta itselleni on hankalaa sovittaa muuta elämää aikatauluun. En vaan jaksa tehdä kaikkea. Uskon myöskin sen, ettei mun enää tarvitse yksin huolehtia aivan kaikista asioista, vaikuttavan positiivisesti mun jaksamiseen ja sitä kautta tottakai myös harjoitteluuni.

Teen yleensä kaiken aivan täysillä, ja pyrin usein ehkä liiaksikin täydelliseen lopputulokseen. Siksi on todella raskasta, kun jokanen asia vaikuttaa toiseen, ja jaksamisen ja ajanpuutteen takia aivan liian moni juttu on vain pakko tehdä puoliteholla. Tarkoitan tässä lähinnä läksyjä ja koulunkäyntiä, mihin olisin voinut panostaa niin paljon enemmän. Ei koulukaan suinkaan huonosti ole mennyt, mutta välillä tuntuu hieman alisuorittamiselta. Koko kurssin ajan sutaistut (jos sitäkään oli saanut aikaan) matikanläksyt oli kaikki pakko opetella yhden viikonlopun aikana ennen koetta, minkä takia luinkin kahden päivän aikana matikkaa yhteensä 17 tuntia. Ihana kokemus.





Ei ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi. Mulla on ollut täällä tosi kivaa, oon saanut paljon kavereita ja tutustunut uusiin ihmisiin, sekä päässyt harjoittelemaan huikeissa harjotusolosuhteissa. Opiskelu on sujunut hyvin, eikä keskiarvo ole edes kauheasti laskenut yläasteesta. Arki on sujunut, eikä mitään ongelmia asumisen ja kotiaskareiden suhteen ole ollut. Tulen varmasti myös osittain kaipaamaan tätä valtaa ja vapautta, kun lähes kaikki on omissa käsissä. Kuka nuori ei kaipaisi? Tämä on ollut ihana, opettavainen kokemus, jonka aikana musta on kasvanut tosi paljon itsevarmempi ja noh, aikuisempi. Tiedän, että pärjään hyvin omillani, eikä tässä mitään kamalaa ole. En kuitenkaan vielä halua stressata itseäni näillä asioilla, sillä sitä ehdin kyllä tulevaisuudessa tekemään. Haluan nauttia elämän helppoudesta vielä, kun mulla näin nuorena on siihen mahdollisuus.

Kuortaneen urheilulukio ja opiskelijaelämä oli pitkään suuri unelmani. Mua kaduttaisi aivan tajuttomasti, jos en olisi ikinä tullut tänne. Sen lisäksi, etten olisi ikinä saanut tietää millaista tämä aivan oikeasti on, olisin missannut paljon hienoja asioita, ihmisiä ja muistoja. Tämä oli pitkään sitä elämää, mistä haaveilin ja mitä halusin elää, mutta en enää. Muutan takaisin kotiin perheeni luo, hankin kolmannen kanin ja alan säästää rahaa matkusteluun. Panostan kouluun vanhojen tuttujen kavereideni kanssa samalla luokalla, ja pääsen harjoittelemaan omaan harjotusporukkaani. Pääsen pois pikkukylästä keskeltä peltoja, joka kyllä tuntuu koko ajan vain kutistuvan entisestään. Se on tämänhetkinen unelmani, ja se on aivan oikeasti toteutumassa. Oon aina ajatellut, että en anna ihmissuhteiden olla unelmieni esteenä. Kun sitten tajusin, että ihmissuhteet olivat oikeastaan ainoa syy, miksi yritin edelleen roikkua Kuortaneella, tein päätökseni lähteä.



Olen yllättynyt siitä, miten moni on kysynyt jääkö poikaystäväni Juuso kuitenkin Kuortaneelle. Tottakai jää, sillä hänelle tämä on todella hyvä paikka harjoitella ja käydä koulua, mikä vie häntä isoja harppauksia eteenpäin kohti huippua. Olemme muuttonikin jälkeen edelleen onnellisesti yhdessä ja näemme pari kertaa viikossa, joten no worries. Toki jokapäiväistä aikaa ja arkisia asioita Juuson kanssa tulee kova ikävä, samoin kuin kaikkia täältä saamiani ja täällä olevia kavereitani. Onneksi kotoa ei tänne oo kovin pitkä matka, niin pääsen usein käymään visiitillä.

Nämä kuluneet neljä kuukautta ovat muuttaneet mua mielettömän paljon. Kuten jo aiemmin sanoin, olen kasvanut aikuisemmaksi. Itsenäisemmäksi, omatoimisemmaksi ja vastuullisemmaksi. Oon oppinut aikatauluttamaan päiväni paremmin, tekemään ja kokeilemaan uusia ruokia, sekä tietenkin opiskelemaan lukiossa. Oon oppinut paljon uutta harjottelusta ja urheilijan elämästä, ja saanut tästä paikasta hyvät eväät tulevaisuuteen. Mua ei yhtään epäilytä lähteä, vaikka kaikkea tätä tuleekin varmasti ikävä. Lähden siis todella kiitollisena, tyytyväisenä ja onnellisena, parempana versiona itsestäni kohti toisia haaveitani.