Vuoden 2017 parhaat palat

Ehkä tähänastisen elämäni raskain vuosi on urakoitu loppuun. Hyvät hetket on painettu mieleen ikuisiksi ajoiksi, epäonnistumisista päästy yli, ja vastoinkäymisistä otettu opiksi. On vihdoin aika kääntää katseet kohti parempaa vuotta 2018 - Hyvää uutta vuotta teille jokaiselle! <3

Vuoden 2017 paras fiilis:

Ruotsi-ottelun viestin takasuora, ehdoton ykkönen. Jäätävä flow päällä, kova huuto ja ylivoimainen johto ankkuriosuudella - ei sitä paljon muuta osaa kaivata!

Vuoden 2017 kovin väsy:

Kalevan kisat

"Joskus kaikki menee niin nappiin, että ei edes pysty epäonnistumaan. Kaikki täysin itsestä riippumattomatkin asiat osuvat kohdalleen ja mahdollistavat huippusuoritukseen, mieli ja kroppa ovat täydessä vireessä. Joskus vaan menee nappiin. Nyt ei. Edes piikkari ei sopinut jalkaan, eikä edes kotikentällä Kalevan kisojen finaalissa fiilis noussut kattoon.

Päällimmäisenä fiiliksenä finaalipäivän jälkeen on koko mun olemuksen, sielun ja ruumiin turruttava väsymys. Väsyttää niin paljon, että kyyneleet valuvat poskilla. Itkettää ihan kunnolla. En ole surullinen, enkä pettynytkään. Väsymystä on vaan otettu nyt ihan Pohjanmaan kautta."

Vuoden 2017 tärkein opetus:

Porin nelkku, joka oli viimeinen mahdollisuus nousta ranking-listalla Kalevan kisojen osallistujien joukkoon. Kamala fiilis: väsytti, jännitti, hermostutti. Ei huvittanut. Päätin jo olla lähtemättä kisaamaan ja jäädä eteisen lattialle makaamaan. Kuitenkin tulin, näin, voitin - ja opin, että aina kannattaa yrittää, ihan viimeiseen pisaraan asti. Tommy Tabermannin sanoin: "Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä."

Vuoden 2017 kivuliain kokemus:

Juoksin kesän aikana kaksi satasen kisaa: molemmat silloin, kun olisi käytännössä pitänyt levätä. Toinen näistä oli Ilmajoella, ja tämä kisa saakin kivuliaimman kokemuksen tittelin. Reisivaiva oli pahimmillaan, ja paheni kisassa entisestään. Teki mieli keskeyttää satasen kisa, joten todellakin sattui.

Vuoden 2017 suurin yllätys:

Ensinnäkin yllätyin itsekin jo lajivalinnastani SM-kisoissa, saati sitten neitsytjuoksulla saavutetusta 400m aitojen SM-pronssista.

Vuoden 2017 paras muisto:

Ruotsi-ottelun paluumatka on jäänyt mieleen parhaimpana muistona. Koko porukka tanssi yöhön asti laivan discossa, ja oli ihan tajuttoman hauskaa. Maaotteluvoittoja juhlittiin kunnolla, ja väsystä huolimatta tuskin kukaan nukkui silmän räpäystäkään koko yönä. Ei kuulosta fiksulta, mutta kauden viimeisen kisan jälkeen mitä se nyt muka haittaa?!

Vuoden 2017 valo tunnelin päässä:

SM-viesteissä juoksemani 300m oli ensimmäinen kisa, jonka pystyin juoksemaan lähes kokonaan ilman kipua reidessä. Juoksin odotettua paremmin, ja tuo kisa antoi paljon uskoa siihen, että loppukaudesta päästäisiin vielä lujaa. Kisaviikonloppu oli muutenkin huisin hauska ja todella lämmin, yksi kesän ainoista helleviikonlopuista!

Vuoden 2017 suurin kehityskohde:

Tarviiko tätä edes sanoa ääneen? Ruokavalio. Ei anemiaa tähän kroppaan enää koskaan, kiitos.

Vuoden 2017 paras päätös:

Yksittäistä päätöstä en osaa valita, sillä pidän yhtä tärkeinä jokaista päätöstä, joka johti joko treenin keventämiseen tai koventamiseen tuntemusten mukaan. Tärkeintä oli, että osasin kuunnella omaa kroppaa ja harjoitella sen mukaisesti, etenkin vaikeina aikoina. Pitää uskaltaa sanoa ääneen, jos ei jaksa.

Vuoden 2017 kamalin treeni:

Portugalissa tehty pitkä mäkitreeni rytminvaihdoksilla, yäk. Olisin ehkä positiivisemmilla fiiliksillä tuosta treenistä, jos olisin ollut terve sen tehdessäni, enkä olisi joutunut jättää viimeistä vetoa tekemättä hyperventilaatiokohtauksen takia. Kuulostaa aavistuksen liian brutaalilta, mutta hitto se oli kamalaa.

Vuoden 2017 paras leiri:

Edellisestä huolimatta ykköseksi nousee ehdottomasti Portugalin kaksiviikkoinen treenileiri. Mikäs sen parempaa, kun pääsee lämpöseen tekemään itsemurhavauhtisia vetoja?

Vuoden 2017 herätys:

Verikokeiden jälkeen heräsin todellisuuteen, tipuin maanpinnalle ja ymmärsin, että nyt on pakko tehdä jotakin. Siitä alkoi lepo, rautakuuri ja loppupeleissä koko kauden onnistumisen ratkaiseva muutos.

Vuoden 2017 katumus:

Kaduttaa, etten juossut kertaakaan kasia. Ei se olisi oikeastaan sopinut kilpailu- ja treeniohjelmaani mitenkään, mutta olisi sille voinut edes yrittää tehdä tilaa. Vain yksi kasi, ja olisin tyytyväinen.

Kysymyksiä ja vastauksia

Moikka pitkästä aikaa!

Pyysin teitä lähettämään mulle kysymyksiä, ja vastaan tässä kiinnostavimpiin ja eniten kysyttyihin! Aina saa tietenkin tulla kysymään jos jotain on mielen päällä, vastaan mielelläni :-)

"Haluaisin kuulla enemmän sun ruokavaliosta? Mitä syöt päivässä ja millanen ateriarytmi yms?"

- Voisin itseasiassa tehdä tässä lähipäivinä tekstin, jonka omistan täysin ruuasta ja omasta syömisestäni puhumiselle. Aamuisin olen hieman huono syömään, joten yleensä lähden kouluun pelkän leivän voimin. Aamutreenipäivinä syön tietenkin tuhdimman aamupalan, ja treenin jälkeen kevyen välipalan. Koulussa (tai mahdollisuuksien mukaan kotona) syön lounaan, ja koulun jälkeen välipalaa (hedelmiä, rahkaa, leipää, kananmunaa...). Syön joko ennen iltatreeniä tai treenin jälkeen päivällisen, ja iltapalan noin tunti ennen nukkumaanmenoa. Pyrin siihen, että aterioiden välissä ei ole kolmea tuntia kauempaa väliä. Kerron tarkemmin siinä postauksessa sitten! 

"Miten menee elämässä ihan yleisesti tällä hetkellä?"

- Vastoinkäymisiä on urheilun ulkopuolisessa elämässä osunut kohdalle viimeisten viikkojen aikana ihan kunnolla, mutta silti mulla menee ihan hyvin. Perusasiat on hyvin kunnossa, oon pysynyt terveenä ja päässyt treenaamaan suunnitelmien mukaan! :-) 

"Mikä olis hyvää palauttavaa treenii, tai mikä sulla henkilökohtasesti toimii, että palaudut?"

- Itelle toimii kevyet lenkit (6-8km) ja rennot rullaukset (60-100m) sekä liikkuvuus. Muina keinoina käytän kylmä-kuuma-hoitoa, hierontaa, uintia ja rullailua. Mulla on itseasiassa aika harvoin lepopäiviä ohjelmassa, vaan palauttelen yleensä just kevyen treenin kautta, sillä se toimii mun kohdalla paremmin.

"Millaisia harjoituksia teit kun olit nuorempi? Minkälaisia harjoituksia nuoren juoksijan kannattaa tehdä?"

- Harjottelin 12-vuotiaaksi pääasiassa voimistelua. Samalla tein monipuolisesti kaikkia yleisurheilulajeja heittoja lukuunottamatta. Noin 13-vuotiaana aloin harjoittelemaan "kunnolla" ja tavoitteellisemmin, ja tuolloin panostettiin eniten peruskestävyyteen, pohjan rakentamiseen, tekniikkaan ja nopeuteen. Mun mielestä nuorelle juoksijalle olisikin tärkeintä harjoitella monipuolisesti painottaen nopeutta ja peruskestävyyttä. 

"Haluaisitko valmentaa jotain toista?"

Itseasiassa kyllä, olis tosi kivaa. Ajanpuute tosin hankaloittais hommaa aika paljon, ehkä senkin silti saisi järkättyä!

"Millaista kannustusta juoksijalle kannattaa antaa? Kisoissa ja/tai harjoituksissa."

Tietenkin positiivista palautetta, mutta sen lisäksi myös kritiikkiä. Silloin jaksaa keskittyä paremmin tekemiseen, kun on joku asia, mitä pyrkii parantamaan. Kisojen tsemppaamiseen en osaa sanoa muuta kuin että 1. huuda lujaa, ja 2. jotain muuta kuin "juokse!!!!"

"Miks vedit puolmaratonin?"

- Funny story, actually. Ohjelmassa luki 2h aerobista höntsää. Lähdin juosten salille (9km), mutta salin pihassa ei enää kuntopyörä kiinnostanut. Päätin juosta kotiin, mutta kun laskin, että yhteismatkaksi tulisi 18km, oli pakko jatkaa kahteenkymppiin asti - eihän noin lähellä 20km rajapyykkiä pysty pysähtymään? Kun 20km oli täynnä, päätin jatkaa siihen asti, että puolimaratoni olisi täynnä. Yhteismatkaksi tuli noin 22km, koska GPS lähti myöhässä päälle, ja sykemittariin oli saatava puolikkaan numerot näkyviin todisteeksi! Nyt iskä ei pysty enää vinoilemaan siitä, että on juossut pidemmästi kuin minä ;-)

"Treenaatko enemmän pikajuoksutyyppisesti vai tuleeko sulla paljon määrää kilsoina?"

- Edellinen vastaus saattaa osittain vastata tähän kysymykseen, haha. Mulla tulee moniin nelkun juoksijoihin verrattuna aika paljon enemmän kilometrejä, mutta mikään nylkky mä en silti ole! Mun harjottelu rakentuu vahvasti aerobisen tekemisen ympärille. 

"Miten tsemppaat itseäs tai mitä yrität ajatella jos on motivaatio kadoksissa niin urheilussa kuin myös koulussa?"

- Onneksi aika harvoin sitä tarvitsee tehdä, mutta hankalina päivinä mietin tavoitteitani ja sitä, että muutkin ovat nyt treenaamassa. Treenisoittolista pelastaa myös aina! Jos tietäisin, miten kouluun saa motivaatiota, en istuisi tässä nyt kirjoittamassa postausta, vaan tekisin läksyjä ja lukisin kokeisiin.

"Lempparitreeni?"

- Kesäisin pitkät mäkivedot tai viissataset maastossa! Talvisin tykkään tehdä kaksatasia hallissa, ja joskus vauhtikestävyyskin maistuu tosi hyvältä.

"Jos sun pitäis vaihtaa lajia nii mikä laji sua kiinnostais?"

"Mitä lajia haluaisit osata? (Joku muu kuin yleisurheilulaji)"

- Yleisurheilulajeista pituushyppy ja ottelu. Jos en olisi yleisurheilija, harrastaisin varmasti joukkuevoimistelua tai tanssia.

"Mitä toivot saavasi urheilulta?"

- Tietenkin paljon hienoja kokemuksia, muistoja, onnistumisia ja kavereita. Haluan menestyä, sekä oppia paljon uusia asioita tulevaisuuden varalle monessa mielessä. Osittain teen tätä myös terveyden takia. Urheilu antaa mulle jo niin paljon pelkästään siksi, että saan tehdä sitä, mistä tykkään kaikkein eniten.

"Miten säilytät motivaation jos joudut tekemään jonkin vamman takia pidempään korvaavaa?"

- Sillon ei oo muita vaihtoehtoja kuin jaksaa. Se on ainoa asia, mitä sillon tarvitsee tehdä - jaksaa. Hinku kehittyä on niin kova, että kun vamma osuu kohdalle, motivaatio usein vain kasvaa. "Sitten kun tuun takas, oon kovempi kun koskaan." Täytyy uskoa itseensä. Tiedän sitä paitsi monta tositarinaa siitä, miten korvaavan harjottelun tekeminen on parantanut monien tuloksia niin hurjasti, että siitä on muokattu iso osa myös normaalia harjottelua! Ilman juoksua pystyy tekemään yllättävän paljon kaikenlaisia harjoituksia.

"Mikä sai sut alottaa blogin kirjottamisen?"

- Rakastan kirjottamista, rakastan urheilua. Yhdistin ne, eikä kaduta yhtään.

"Arkipäivän kohokohta?"

- Aluksi meinasin vastata, että treeni, mutta ei. Se hetki, kun pääsee hyvän treenin jälkeen kotiin syömään ja katsomaan Frendejä! 

P.S. Apua, miksi blogger muokkaa itsekseen tän rivivälin ja tekstin muutenkin näin typerän näköiseksi?