Once upon a time

Moikkaa!

Näin kisakauden ulkopuolella on kiva miettiä semmosia "huippuhetkiä" ja kisoja, joissa on onnistunut. Hirmuinen ikävä radalle, eikä harjotuskautta oo ollut kun vasta reilu pari viikkoa!
               Tänään hypätään ajassa taaksepäin vuoteen 2012, kun pikkunen Veera tajus, että juoksu on se juttu. Vattenfall -finaali Seinäjoella oli kisa, jossa oikeasti tajusin ekaa kertaa mulla olevan mahollisuuksia pärjätä ihan Suomenkin tasolla. Sillon toi kyseinen kisa oli ehdottomasti kauden kohokohta, eikä sen isompia kisoja ainakaan mulla edes ollut. Suurimpia saavutuksia ja onnistumisia olivat tohon asti olleet piirinmestaruusmitalit ja satunnaiset kirivoitot eri matkoilla. Arvostus Vattenfalliin oli siis tosi korkeella - sellasen voittamisesta ei uskaltanut edes haaveilla. 

                 Voi että, olin niin junnu. Jostain ihmeen syystä olin laittanut jalkaani polveen asti ulottuvat sukat (vad faaaan :DDDD), jotka valahtivat juoksun aikana alas ruttuun. Kynnet olin tietenkin lakannut seuran väreihin, ja poskissa oli tavan mukaan iso suttuinen SSU:n logo. Olin hassu.

                 Tota isoa, huikeaa kotikisaa oli odotettu kauan ja kovasti. Edellisenä iltana tehtiin koko joukkueen kanssa yhteinen valmistava treeni, ja fiilis oli ihan katossa. Saavuttiin kisapaikalle jo aikaisin, sillä äitini piti olla toimitsijana. Oma, tuttu treenikenttä oli yhdessä yössä muuttunut tosi ison ja virallisen näköiseksi, enkä malttanut odottaa juoksua.

                Tuona päivänä tein ehkä elämäni ensimmäisen "aamu"lenkin, kun kävin hissuttelemassa puistossa muutamaa tuntia ennen juoksua. Hyvä fiilis vain kasvoi koko ajan. Itse lämmittelyistä en muista juuri mitään, mutta tuskin ne kummoiset mulla vielä ton ikäsenä oli.

           

Muistan ton juoksun niin täydellisesti. Olin 12-vuotias 13-vuotiaiden sarjassa, joten lähdin kisaan tosi rennoin fiiliksin, ilman mitään odotuksia. Halusin vain juosta, ja tavoitteena oli pysyä isojen peesissä niin kauan kun mahdollista. En tosiaan ollut ikinä kuvitellut olevani sen tasoinen, että voisin ihan oikeasti pärjätä, joten paineista ei ollut tietoakaan. Mua vähäsen ärsyttää, etten osaa kuvailla sitä fiilistä ennen juoksua. Se oli sellasta niin rentoa, ihan oikeesti ulkopuolisen silmistä saattoi näyttää siltä, että lähtisin ihan läpällä juoksemaan. Mä olin tosi innoissani, odotin juoksua ihan järjettömästi, enkä jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Silloin en vielä tiennyt, että aina tollasella fiiliksellä mikä vaan on mahdollista - kun juoksee siks, että juoksu on kivaa, eikä siks, että menestyminen on kivaa.

                  Kun pistooli pamahti, lähdin tosi täysiä ja terävästi juoksemaan kärkeen. Noin 50 metrin spurtin jälkeen päästin porukkaa mun edelle, ja lähdin peesaamaan ehkä kahta tai kolmea tyttöä. Eka kierros meni ihan kivasti, mitään suurempaa ei tapahtunut, mutta vauhti tuntui musta tosi hiljaselta. Olin niin tyytyväinen, onnellinen ja ihmeissäni, koska pysyin vieläkin ihan heidän takanaan, eikä tuntunut edes kovin raskaalta. Silloin päätin, että whatever happens, tää kisa oli onnistuminen. Uskoin ja pelkäsin sitä, että muut lähtisivät pian hirveälle kirikierrokselle ja kuolisin siinä vaiheessa. Peesasin vähän jännittyneenä toiseksi viimeseen kaarteeseen asti, missä aloin jo ihmettelemään, missä kiihtyvä kirivauhti oli. Tuntui, ettei kukaan lähtenyt kiristämään ja mietin, uskaltaisinko ite lähteä. Siirryin kakkosradalle jossain takasuoran puolessavälissä, ja lähdin 250m loppukiriin. Kun siihen asti juoksua vetäneen kanssa joutui kaarteessa jonkin verran taistelemaan päästäkseen ohi, kiihtyivät askeleet ihan pikajuoksuksi. Flow-tila ja kotiyleisön huikee kannustus tuntuivat ihan mahtavalta, eikä jaloissa painanut ollenkaan. Pääsin ohi, ja viimeset 120 metriä olivat ehkä mun urheilijanurani huikeimmat, juoksin ihan vaan itseni kanssa ja kaikki kannustivat. Muistan sen tunteen tosi hyvin - mä vaan juoksin, niin kovaa kun ikinä pääsin, ja tuntu että jokasella askeleella sain vain lisää voimia. Se oli jotain niin mahtavaa. 

                   Ja aivan kuin kuvista näkyy, mun loppusuora oli yhtäaikaa itkua ja naurua, kyyneleet valu mun silmistä koska se oli niin wow. Yllätin itseni ihan täysin, en ois koskaan voinut uskoa tollasta. Maalissa tuuletin itkien ja katoin kelloa - koko kesän tavoteltu 3.20 alitus meni vihdoin rikki. Olin juossut 3.20 jo kolme tai neljä kertaa kesän aikana, mutta viimeiset kymmenykset tolta sekuntiluvulta ei meinanneet lähteä pois millään. Nyt kuitenkin kenttäkellossa lukemat 3.14,60 ja Vattenfall -finaalin voitto. Veera 12v ei ois voinut olla onnellisempi.

En kovin kauniina tässä, mutta ainakin aito itku-nauru-tuuletus -ilme hahaa

                 Noihin aikoihin olin vielä oikeastaan varma, että musta tulee isona pikajuoksija tai pituushyppääjä. Kestävyysmatkoja olin ajatellut juoksevani vaan sivulajina, mutta ton kisan jälkeen kaikki muuttu. Tajusin, että tästä vois oikeesti tulla jotain isompaakin. Tajusin, että nautin juoksemisesta paljon enemmän kun mistään muusta lajista, juokseminen on se mun juttu. Pituushyppy jäi tuon kisan jälkeen vähän juoksemisen varjoon, eikä sitä enää niin aktiivisesti tullut hypittyä. Vähän kaduttaa, että se jäi niin aikasessa vaiheessa sivummalle, mutta sille nyt ei enää mitään voi. 

                      Mä haluan ton Vattenfall-päivän takasin, haluun kokee ton juoksun uudestaan. Koska äh, sitä ei pysty selittää miten mahtava se fiilis oli. Ja vaikka aloin ton kisan jälkeen uskoa itteeni tuplasti enemmän, en ois uskonut, mitä ens vuoden sama kisa tuo tullessaan - siitä postausta joskus myöhemmin! 

"Sillon asennetta oli enemmän ku taitoo, mut tärkeintä et kaikki mitä tehtiin oli aitoo" Cheek - Alpha omega

Oma rakas Highroller

Moikka!

Vihdoin sain tän postauksen kasaan, jes! Mulle muutti viime viikolla uus treenikaveri, johon todellakin tykästyin kovasti. Teen yhteistyötä Highroller-nimisen yrityksen kanssa, joka myy juurikin tämmösiä tuotteita, joista teille tässä postauksessa kerron. Yritän olla hehkuttamatta liikaa, mutta tykkään tästä vaan niiiin paljon, että se saattaa olla vaikeaa heh. 

              Mä oon aika tosi laiska venyttelemään ja muutenkin lihashuolto jää helposti liian vähälle. Vaikka venyttelyä ja muuta huoltavaa harjotusta ei voikaan rullailulla korvata, on se hyvä lisä lihashuoltotreeniin ja esimerkiksi jokailtaiseksi rutiiniksi. Ja siis rullailuhan on tosi tehokas tapa parantaa ainakin aineenvaihduntaa ja palautumista lihaksissa, sekä jonkinlaisia positiivisia vaikutuksia myös liikkuvuuteen uskon sillä olevan. 

              Ite oon aina tuskaillut sellasen "normaalin" pilatesrullan kanssa - mikään asento ei oo tuntunut mukavalta, eikä itse rullailuun pysty kunnolla keskittymään, koska kehoa pitää koko ajan jännittää mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Oikestaan poikkeuksetta mun kädet on väsynyt jokasessa liikkeessä rullaillessa (hah, saattaa johtua myös mun minihauiksista). Sen takia oon ollut vähän enemmän epäaktiivinen rullailija, ja rulla on lojunut suurimman osan elinajastaan huoneen nurkassa.

              Highrollerilla toi kaikki on paljon helpompaa ja mukavampaa, ja se tulee varmasti olemaan kovassa käytössä! Koska se on irti lattiatasosta, sillä tekeminen eri asennoissa harjottaa myös syviä lihaksia. Toki aluksi olin itekin vähäsen hukassa, että mitä sen uuden rakkaan kanssa nyt sit tehdään, mutta se on loppujen lopuksi tosi helppo- ja monikäyttöinen kaveri! Kaikki samat jutut pystyy tolla rollerilla tekemään kuin normi pilatesrullallakin, mutta koska Highroller on jalkojensa kannattamana ylempänä, on se mun mielestä paljon kätevämpi. Ja jalat saa helposti myös irti, joten rullaa voi käyttää hyvin ilman niitäkin.  

              Ihan oikeasti, tykkään tästä sataviissataa kertaa enemmän kun mun vanhasta rullasta. Toi muhkurainen pinta on myös plussa tälle tuotteelle, mutta parasta on ehdottomasti just se tämän main thing - neljä helposti irrotettavaa jalkaa. Hinta on noin 100e, ja mä ainakin sanoisin, että joka sentin arvonen! Rolleri löytyy ainakin Intersportista ja muutamista muista urheiluliikkeistä, sekä HighRollerin ja Putkirullauksen nettisivuilta. Molemmilla sivustoilla on myös hyödyllistä tietoa ja kivoja treenivinkkejä! 

                Sopivan kokonsa ja kokoonkasattavuutensa vuoksi se on myös helppo kuljettaa mukana, ja tämä kaveri majottuu ainakin varmasti mun kanssa samassa kämpässä Alueellisella nuorten maajoukkueleirillä Kuortaneella parin viikon päästä! 

Kiitos että kävit lukasemassa, ja pahottelut kuvien laadusta, mutta ne oli olosuhteiden pakosta pakko napsasta puhelimella. Yritetään elää asian kanssa ja nähään seuraavassa postauksessa! 

Super seeds

Moikkaa!

Ylimenokaus on nyt sitten takana päin, aivan kuin kauden eka harjotusviikkokin! Nyt on lomat lomailtu ja ihan täysillä jaksetaan paahtaa koko tuleva vuosi. Samalla, kun uus harjotuskausi alko, alko mulla myös mässylakko. Tämän vuoden loppuun pysyn kokonaan erossa sipsi- ja karkkipusseista, pikaruuista ja muusta turhasta. Tai no, ei pari karkkia tee pahaa kun toinen tarjoo, heh. Päätarkotuksena ei oo painonpudotus todellakaan, vaan pelkästään tähtäys terveellisempään ja monipuolisempaan ruokavalioon. Nyt mun tulee syötyä enemmän kunnollista ruokaa, kun nopeat hiilaripommit on jääneet kokonaan pois, ja se on isosti hyvä asia.

                 Kaikista suurin hiilarihimo on usein koulun jälkeen - raskaan päivän jälkeen tekee mieli saada nopeesti ja helposti jostain energiaa. Lämmintä ruokaa mä ite en tossa vaiheessa syö, vaan vasta neljän tai viiden aikaan, että virtaa riittäisi treeneihinkin asti. Just sopiva välipala tohon väliin on smoothie, jonka hedelmistä saa sokeria, jogurtista kalsiumia ja kun mukaan heittää vielä chian siemeniä, myös kuitua ja omega-3-rasvahappoja! Terveellinen vaihtoehto niille nopeille sokerilitkuvanukkaille, joita helposti tulisi napattua kaapista koulun jälkeen.

                  Vaikka tossa pari päivää sitten kaupassa kirosinkin superfoodien korkeat hinnat, päädyin kuitenkin hankkimaan chia-siemeniä ja goji-marjoja kokeiluun. Superfoodeiksi kutsutaan siis ruoka-aineita, joissa on korkee ravinnetiheys, eli niissä on tosi paljon esimerkiksi erilaisia vitamiineja ja mineraaleja. Monilla superfoodeilla on huiman pitkä historia - jopa tuhansia vuosia, ja ne ovat auttaneet selviytymään vaikeissakin oloissa. Ihan tavallinen mustikka ja nokkonenkin ovat oikestaan superfoodien listalle kuuluvia, ja ne ovat helppoja ja halpoja hankkia. Ite ajattelen, ehkä tämmösiin eksoottisiin erikoisuuksiin (esim. Maca, jota kasvaa vain Perun Andeilla) ei kannata hirveesti rahaa uhrata - kotikunnan metsästä löytyy ilmaseks saman verosia herkkuja!
                    Tässä smoothiessa käytin siis chia-siemeniä, ja Tikiksen sivulla niistä kerrotaan näin: "Chia-kasvia kasvaa luonnonvaraisena esimerkiksi Meksikossa ja Guatemalassa, mutta sitä viljellään muuallakin maailmassa, kuten Kaakkois-Aasiassa. Chian siemeniä on käytetty ravintona jo tuhansia vuosia, ja esimerkiksi Atsteekkien ja Mayojen ruokavaliossa nämä siemenet olivat suuressa osassa. Nykyisinkin chia fresca, eli chian siemenistä, limestä, sokerista ja vedestä valmistettu juoma on suosittu juoma muun muassa Meksikossa ja Keski-Amerikassa. Chian siemenet sisältävät paljon kasviöljyjä ja noin 20 % proteiinia, sekä reippaasti kuitua, joka hellii vatsaa. Chian siementen omega-3-pitoisuus on korkeampi kuin esimerkiksi kalassa.
Sisältää: omega-3-rasvahappoja, proteiinia, kuitua, antioksidantteja, A-, B1-, B2-, ja B3-vitamiinia, kalsiumia, rautaa, sinkkiä ja muita mineraaleja
Kuinka käyttää: Sekoita veteen, mehuun, muroihin, jugurttiin, smoothiehin, puuroihin ynnä muihin. Voit käyttää myös leivonnassa. " 

               Eli tässä tosi easy smoothieohje, josta oon ainakin ite tykännyt! Rakenne on ananaksesta ja siemenistä johtuen vähän hassu, mutta ne voi tietty korvata jollain muulla, jos ei ite tykkää. Tähän välipalaan sä tarviit banaania, ananasta, mangoa, passionhedelmää, jogurttia ja kookosvettä, tai -maitoa, sekä halutessasi chiaa. Kaikki vaan blenderiin, kyl te osaatte hehe. Chian siemenet on tärkeetä liottaa veteen (n. 25min.), koska ne sitovat itseensä vettä jopa 10-kertaisen määrän. Ne lisätään smoothien joukkoon, kun ne ovat muuttuneet vähän sammakkokutumaiseksi "hyytelöksi". Täytyy sitten olla varovainen niiden käytössä, sopiva annostus on maksimissaan pari-kolme ruokalusikallista päivässä, tähän laitoin n. 1 ruokalusikallisen.