Joulukuulumisia

Moikka pitkästä aikaa!

Joulun kiire ja stressi alkaa olla takana päin, aivan kuin ikävä kyllä joulukin. Toivottavasti teillä on ollut mukavaa aikaa perheenne ja ystävienne kanssa, ja olette syöneet mahanne ähkytäyteen! Mä oon ainakin ehtinyt hyvin rentoutua ja rauhottua joulun viettoon perheen ja ystävien kanssa, ja mulle se onkin se joulun pääasia. Koko ajan vanhetessa ja kasvaessa joulun merkitys muuttuu - enää ei ookkaan pääasia saada pukilta jokainen lelu mitä on toivonut, vaan tärkeintä on ympärillä olevat ihmiset. On myös ihanaa saada antaa toisille isoja ja pieniä lahjoja, eikä niiden vastaanottaminenkaan kurjaa ole, hahaa. Melkeimpä parasta lomassahan on urheilijalle se, että treenejä ehtii tehdä helposti kaksi kertaa päivässä, eikä niitä tarvitse sen kummemmin aikatauluttaa ja suunnitella koulun ja muiden menojen mukaan.

             Meillä alkoi loma vasta 22.12, ja sen kaksi ensimmäistä päivää vietin Juuson kanssa. Koska koulua oli vielä niinkin myöhään, että aatonaatto oli vasta ensimmäinen lomapäivä, kaikki stressi, valmistelu ja hommat jäivät viime tippaan. 23. päivä kului shoppaillessa ja ajellessa ympäriinsä joululahjoja toimitellessa. Nukkumaan pääsin tuolloin vasta kolmelta yöllä, sillä paketointi ja yhden lahjan tekeminen loppuun veivät niin paljon aikaa, enkä tapani mukaan tietenkään ollut aloittanut ajoissa niiden hoitamista. 

             Jouluaattona nukuin aika pitkään, ja katselimme veljen kanssa telkkarista perinteisesti Joulupukin kuumalinjaa ja Lumiukkoa. Iltapäivällä kummini, serkkuni ja paappani tulivat meille syömään jouluruokaa - pöydästä löytyi hirveästi kaikenlaista, mutta omat evääni koostuivat lohesta, perunasta ja punajuurisalaatista. Hah, jouluruoka ei koskaan ole ollut lempparia. Nyt vielä kun kolmatta päivää syödään tuota samaa ruokaa, joka päivä eri sukulaisilla, alkaa lohi tulla kohta korvista ulos. Kävimme ruuan jälkeen hautausmaalla ja kirkkopihan hartauksessa, missä vastaan tuli paljon tuttuja ja sain hirveästi jouluhaleja! Kotona teimme kaikenlaista - pelailimme, juttelimme ja joimme glögiä. Kello oli seitsemän, kun iso, pitkäpartainen ja punaisiin pukeutunut mies koputti oveen ja jakoi lahjat kaikille. Tätini ja isovanhempani liittyivät myös joukkoon, ja kun niin paljon ihmisiä sai lahjat samaan aikaan samasa paikassa, oli pakettien määrä valtava! 

               Itse ostin veljelleni T-paidan ja Vansin pipon, ja vanhemmilleni kirjoitin kirjan kaikesta, mitä olen heidän kanssaan pienenä tehnyt, ja millä tavalla nuo kaikki pienet asiat ovat vaikuttaneet muhun. Aattoiltana äiti tuli itkien halaamaan minua, ja säikähdinkin jo, että mitä oli tapahtunut. Hymyillen äiti vastasi lukeneensa mun kirjan. Isälläkin taisivat silmät kiiltää sitä lukiessaan, joten voin ainakin olla tyytyväinen teokseen, jonka viimeiset sanat raapustin puoliunessa kolmelta yöllä. 

                Loppuun haluan vielä hehkuttaa, että varasimme eilen matkan Tenerifalle! Lähdemme perheen kanssa Playa de las americasiin lomailemaan ja harjoittelemaan mun synttäripäivänä maaliskuun puolessa välissä, can´t wait!  

Kun joulun kiireet ovat nyt ohi, ja lomaa vielä reippaasti jäljellä, uskon postauksia tulevan seuraavina parina viikkoina suhteellisen tiuhaan tahtiin. Kesken harjoituskauden on vaikea löytää kirjottamisen arvoisia asioita urheilusta (kukaan ei jaksa lukea, enkä minä jaksa kirjoittaa pelkistä tavallisista treeneistä), mutta ehkä saan aikaiseksi taas pienen aikahypyn johonkin huippuhetkeen (edellisen TB:n löydät tästä), lempparitreenipostauksen, jotain mielipide- ja asiatekstiä tai muuta kivaa. Ensi viikolla alkuviikosta mulla on teille jotain mydayn tyylistä touhua ehkäpä videon muodossa, koska sillon tapahtuu jotain tosi hassua ja mukavaa!

Hello, it's me

Moikka!

Oon jo jonkin aikaa kirjotellut tätä blogia - jo kahden ja puolen vuoden verran, jos en ylikin. Varsinkin ne teistä, jotka ootte kauemmin tätä seurannut, ootte saanut lukea monia monia ajatuksia, kokemuksia ja saavutuksia mun urheilusta. Koskaan en oo sen enempää itestäni kertonut, ootte toki varmasti musta jonkinlaisen kuvan saanut aiempien tekstieni perusteella, mutta tänään ajattelin olevan korkea aika kertoo teille tarkemmin kuka mä oon kentän ulkopuolella! Pienen alkuselittelyn jälkeen kerron teille musta 25 enemmän tai vähemmän tärkeetä faktaa, ja yritän kertoa sellasia asioita, joita monet teistä ei ehkä vielä tiedä.

             Nimi Veera Perälä, ikä 15 vuotta, asuinpaikka Nurmo. Enää muutama kuukausi, niin on maaliskuu ja 16 ikävuotta menee rikki! Asun mun äidin, iskän ja -02 -syntyneen pikkuveljen kanssa Nurmossa Seinäjoella, omakotitalossa keskellä ei mitään. Muutettiin tähän mun ollessa kaksvuotias, joten muistikuvaa edellisestä asuinpaikasta Hyllykalliolla ei oikestaan ole.

              Käyn Nurmon yläasteen viimestä luokkaa ja peruskoulu alkaa jo muutamassa kuukaudessa olemaan finaalissa. Viimeset kolme vuotta on vierähtänyt ihan sikanopeesti, en voi käsittää että kohta lukio kutsuu muakin. Keskiarvo mulla on aina ollut vähän ysipuolen molemmin puolin ja kunnialla oon koittanut koulun suorittaa - vaikka ehkä vähän laiskasti. Koululle en uhraa vapaa-aikaani ollenkaan liikaa, eikä pahitteeksi oiskaan pieni lisäpanostus. Haaveissa on jo pitkään ollut lähteä ysin jälkeen Kuortaneelle urheilulukioon, mutta juttu on vielä täysin harkinnassa. Katotaan mihin mä päädyn, ehkä Jyväskylän liikuntatieteelliseen yliopistoon tai sossurahoilla syöpötteleväksi spurguksi Lakeudenpuistoon.

1. Koko nimi on oikeasti Veera Tiia Maaria (kyllä, kaks A:ta), mutta jätän usein keskimmäisen nimen pois jos joku kysyy - monissa someissakin oon veeeramaaria, ilman keskimmäsitä nimeä
2. Lemmikit ja eläimet ovat mulle aika tärkeitä, ja kotona meillä asuu fieldspanieli ja kaksi kania.
3. Pikkuveli on siis -02-syntynyt, ei harrasta yleisurheilua, vaikka tosi lahjakas keihäänheittäjä olisikin! Ajaa motocrossia, jossa ei kuitenkaan kilpaile ja käy sillon tällön Airsoftaamassa. 
4. Poikaystävä on huippuottelija Juuso Toivonen Ähtäristä, yhtesiä kuukausia on vietetty pian neljä. 
   
   
   
5. Kirjoittaminen on tosi lähellä sydäntä, ja multa löytyykin moni novelleja, joita oon kirjottanut ihan vaan ajankuluks ja koska se on kivaa.
6. Harrastuksia mulla ei yleisurheilun lisäksi ole, jos kirjottamista ja bloggaamista ei lasketa.
7. Voimistelutaustaa mulla on monen vuoden edestä, ihan vauvana oon jo käynyt jumpassa äidin kanssa ja kaikenlaista voimistelua on sen jälkeen tullut kokeiltua. Joukkuevoimistelun lopetin muutama vuosi sitten.
8. Teatteri ja näytteleminen on aina kiinnostanut mua. Vuoden verran harrastinkin teatteria, mutta aika loppui kesken ja nyt harmittaa kun lopetin. Joskus vielä te löydätte mut näyttämöltä.
9. Lajitaidot ovat lähes kaikessa muussa kuin juoksussa aika paskat. Varsinkaan pallopelit ei vaan oo mun juttu, en vaan osaa. Yleisurheilulajit onnistuu kyllä heittolajeja lukuunottamatta ihan hyvin.
10. Matkustelu on ihan lempparia, ja jos en urheilisi niin lähtisin varmasti vaihtoon lukiossa! Haaveena on joskus kiertää maapallo.
    
11. Kielitaito on ihan riittävä, puhun hyvin englantia ja ehkä ruotsiakin. Opiskelen myös venäjää, ja joskus ois näiden lisäksi kiva osata puhua saksaa ja espanjaakin.
12. Ruotsi. Ah, mikä maa. Siellä haluaisin joskus asua ainakin jonkin aikaa, ruohohan on vihreämpää aidan toisella puolella, right? Kesällä lähdetään Reetan kanssa Uppsalaan kielikurssille kaheksi viikoksi!
13. Ysin jälkeen toivon pääseväni Kuortaneen urheilulukioon, jossa harkitsen kaksoistutkintoa.
14. Keskiarvo mulla oli tämän jakson todistuksessa 9,9, ainoa ysi tuli valinnaisesta äikästä.
15. Adidas on rakas, niin rakas. 
16. Kengät. Myönnän olevani kenkäholisti, mutta ei, en tarvitse apua (paitsi rahalahjoituksia otan mielelläni vastaan). Tällä hetkellä kaapista löytyy 13 Niken ja Adidaksen kengät, joihin en ole edes laskenut lenkkareita. Niiden lisäksi neljä paria Converseja, Vansit ja Palladiumit. Näitä ei ole ikinä tarpeeksi, eikä ainakaan liikaa.
    
17. Raha mulla kuluu juurikin kenkiin ja ruokaan, sekä matkusteluun. Vaatteita ostan aika vähän, mutta aika suuret summat oon silti vaihtanut elämäni aikana urheiluvaatteisiin.
18. Vaatteisiin jaksan hyvin harvoin panostaa. Yleensä mut näkee farkuissa ja collegepaidassa, mutta kyllä mä joskus mietin tarkemmin mitä puen.
19. Poikien jutut, eli auto- ja traktorileikit, sekä mutalätäköt ja sotaleikit olivat mulle pienenä paljon mielenkiintosempia kuin vaikka barbit. Mun parhaat kaverit oli poikia, ja olinkin usein ainoa tyttö koulun futiskentällä. Ja no, en mä vieläkään mikään girlygirl ole. 
    
20. Silmälasit mulla on, vaikka niitä tosi harvoin käytänkin, eikä kovin moni mua oo ne päässä nähnytkään.
21. Epätäsmällisyys on osuva sana kun puhutaan musta - jos en oo myöhässä, niin oon paikalla ihan viimesellä minuutilla. 
22. Ruokavaliossa on pirusti parannettavaa. Oon aivan liian nirso.
23. Omenoihin oon koukussa, niitä syön ihan liikaa.
24. Mikko Kuivinen, huippukoutsini. Valmentaja, jonka härnääminen on sallittua, mutta omalla vastuulla. Ollaan aika omalaatuinen parivaljakko.
25. Herääminen ja aamulenkit ovat päivän haastavin osuus. En myöskään osaa nukkua päikkäreitä.