Otsikko "Citius, Altius, Fortius" on olympialiikkeen motto, ja suomennettuna "nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin". Se on mun tavote. ANMJ-leirin luennolla tulin kuulleeksi tälläsestä lite bättre -ajattelusta, ja se onkin ihan täydellinen ajattelutapa urheilijalle maalien tavottelemisessa ja saavuttamisessa. Eli aina täysillä, aina niin hyvin kuin pystyy. Aina vähän paremmin kuin pystyy.
Viime postauksessa hypättiin ajassa taaksepäin, tänään katotaan vähän 'tulevaisuuteen', eli siihen, mitä haluan joskus olla ja miksi haluan tulla. Olin tossa viikko vai kaks sitten alueellisella nuorten maajoukkueleirillä Kuortaneella, ja yhtenä aamuna meille pidettiin luento tavotteista ja niiden tärkeydestä. Mä oon aina ollut huono ja vähän pelokas sanomaan mun tavotteita ääneen, valmentajankin kanssa kun kirjotettiin ne harjotuskauden alussa paperille, jännitti kirjottaa ens kesän tavoteajat siihen. Tänäänkään en taida teille tavoteaikoja kertoa, mutta tilastothan kertoo hyvin vähän siitä, millanen taso oikeesti on. Kisa kerrallaan ja aina yritetään voittaa!
Mun päätavote koko urheilijanuralla on menestyä aikusena ainakin Euroopan tasolla. Hui, kuulostaa isolta ja kovalta työltä, mutta se on asia, jota tavottelen harjotellessani. Mitään suurempia tulostavotteita en oo vielä miettinyt kuin vasta ensi kesää varten, mutta oishan se tietty ihan mahtavaa rikkoa jotain suomenennätyksiä ja kenttäennätyksiä! Myös varmaan jokainen urheilija haaveilee pääsevänsä joskus olympialaisiin - se on enemmänkin haave kuin tavoite, ainakin mulle. MM-kisoihin pääsy joskus on realistisempaa, mutta eihän sitä tiedä mitä tässä vielä tapahtuu. Mun mielestä tavotteet on satatuhatta kertaa motivoivampia, kun ne on oikeasti realistisia ja uskoo siihen, että ne pystyy saavuttaa. Sopivasti hulluutta pitää myös löytyä vastauksesta, jonka urheilija antaa hänen tavoitteitaan kysyttäessä, haha. Realismi-hulluus -suhde täytyy siis olla kunnossa, ja tahtoa tarvitaan aivan pirusti, niin oikestaan mikä vaan on mahollista. Mä oon ite aina sanonut, että kaikki on mahollista kun vaan haluaa tarpeeks, eikä kukaan tota väitettä oo vielä pystynyt toisin todistamaan.
Okei, nuo äsköset luettelemani jutut oli vähän suurpiirteisiä. Niiden toteuttaminen on myös vielä niin kaukana tulevaisuudessa, joten ehkä pystyn teille tarkemmin kertomaan näistä lähempien vuosien maaleista. Suurimpia sopivasti hulluja ja realistisia tavotteita ovat varmaankin junnujen EM-kisat, Kalevankisat, EYOF ja SM-mitalit. Kuinka huippua oliskaan päästä vaikka just EM-kisoihin! Tällä hetkellä se ei vaikuta ihan mahdottomalta, mutta aivan törkeesti pitää treenata jos sinne haluaa. Tän ikäsenä kuitenkaan en vielä pidä tollasia arvokisoja ja muita niin tärkeenä kuin omia SM-kisoja, joten päätavotteet on siellä. Niin kovaa treenaan, kun kropasta lähtee ja kannattaa tehdä, ja ens kesänä katotaan, mihin se riittää! Tulostavotteitakin oon jo asettanut kaikille matkoille 100m-1500m kesää varten, mutta hihii niitä en teille paljasta. Sen voin sanoa että töitä täytyy tehdä, ja luotto harjotusohjelmaan, valmentajaan ja itseeni on kova. Ehkä mä ens kesän jälkeen voin tyytyväisenä sanoa itelleni "Mä tein sen", mikä jäi kaudella 2015 sanomatta.
Sen lisäksi, että haluan itse menestyä urheilijana, haluan olla inspiroimassa muita menestymään. Haluan olla hyvä esimerkki ja esikuva muille. Se on melkeimpä ihan yhtä tärkeä tavote kuin nuo aiemmat luettelemani, koska haluan, että mut tunnetaan fiksuna ja esimerkillisenä urheilijana. Hah, siinäkin täytyy töitä tehdä, jotta edes joku reppana uskois mua x) Urheilun ja liikunnan kanssa oon mennyt jo naimisiin, joten niiden kanssa tuun varmasti koko loppuelämäni jollain tavalla viettämään.
Oon valmis tekemään ihan mitä vaan mun tavotteet vaatii.
Team Mummolipokkaat ilmeistä huolimatta pettyneitä, kun tavote jäi SM-kisoissa saavuttamatta
Tässäkin kisassa tais jäädä tavote saavuttamatta, mutta sitä suuremmalla uholla ens kauteen!
Kiitos & pahottelut Bloggerin puolesta, se pilas mun kuvat ihan pikselimössöks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti