Eilisessä postauksessa mainitsin ohimennen, että olin eilen juoksemassa kauden ekan 200m kisan Ikaalisissa. Juoksin hyvin, mutta silti samalla kusin koko juoksun pahasti. Possible? Oh yes.
Mulla oli tosi hyvä fiilis - ei jännittänyt juuri ollenkaan, juoksu kulki hyvin pienestä flunssasta välittämättä ja samassa kisassa oli hyviä kirittäjiä. Sää oli ihanan lämmin ja sateen jäljiltä raikas, eikä missään ollut valittamista. Koko juoksu epäonnistu kyllä jo ennenkuin ehdin ottaa ekaa askeltakaan, heh...
Lähtötelineet oli tosi märät ja liukkaat, ja jalka lipsahti muutaman sentin alaspäin just kun pyssy pamahti. Horjahdin lähdössä, ja jäin heti aluksi muista jo reippaasti. Kaikki vauhdit, mitä olin tosta lähtöponnistuksesta saanut, meni ihan hukkaan, ja mun täytyi alkaa rakentamaan juoksua uudestaan. Keskittyminen häiriintyi ton horjahduksen takia ekan viidenkymmenen metrin aikana, jonka jälkeen sain taas juoksun kasaan ja rytmin oikeaksi. Juoksu kulki hyvin, tuntui rennolta ja pysyi hyvässä kunnossa loppuun asti. Sadan metrin jälkeen olin jo rinnakkain Fridan kanssa, ja viimeinen satanen oli tiukka taistelu kultamitalista. Hävisin kullan - tai voitin hopean, noin kymmenyksen erolla. Loppuaika oli 26.53. En päässyt tavotteeseen, mutta oon silti ihan tyytyväinen.
Ilman tota alkuhässäkkää olisin voinut saada paljon paremman ajan, 26 sekunnin alitus ei ois ollut mitenkään mahdoton. Harmi vaan, että pikajuoksussa pienikin horjahdus vaikuttaa näin paljon koko juoksuun, eikä sitä lyhyillä matkoilla ehdi enää korjaamaan. Eilinen horjahdus johtui märistä, liukkaista telineistä, tylsistä piikkarinpiikeistä ja huonosta lähtöasennosta. Nyt ainakin tiedän ostaa uudet piikit ja treenata ton lähtöasennon lipsumattomaan kuntoon, sillä sateisia kelejä tulee jatkossakin olemaan, eikä niille mahda mitään. Toivottavasti saan vielä tänä kesänä yhtä hyvän fiiliksen, kisan ja kunnon, ja pääsen juoksemaan onnistuneen kakkosen ilman ongelmia!
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti