DNF ja muita kesän kohokohtia

Moikka!
Musta ei oo kuulunut taas sataan vuoteen mitään täällä blogin puolella, mutta hengissä ollaan edelleen! Juurikin siksi, että en oo tänne hetkeen kirjotellut, ajattelin tulla päivittämään hieman kuulumisia. Mulla on ollut ihan ikävä kirjottamista, mutta jotenkin alkukesä on vierähtänyt hurjaa vauhtia, ja oon ollut koko ajan menossa jossain! Aiemmin suunnittelin tekeväni sen postaussarjan paineista, jännityksestä yms., mutta ei siitä kyllä tuu mitään. Oon useesti yrittänyt kirjottaa, ja monestakin aiheesta on jo alkupostaus valmiina, mutta ei. Tollasten asioiden miettiminen ei vaikuta positiivisesti mun suht. tiiviiseen kisakesään, eikä teksti muutenkaan oo oikein rullannut. Ehkä mä sitten syksyllä innostun!

No, miten mulla sitten menee? Hyvin, tosi hyvin. Tänä vuonna oon päässyt alottamaan kauden paremmin kuin koskaan, mistä oon todella kiitollinen. Yleensä kesäkuun tulokset on olleet huonoja, tai korkeintaan keskinkertaisia, mutta nyt voin olla oikeasti tyytyväinen. Pari uutta enkkaa on syntynyt kolmella matkalla (100m 13,09 / 200m 26,26 / 400m 57,91). Kasilla taas, noh. Kyllä sieltäkin se hyvä juoksu vielä irtoaa. Tuntuu hyvältä päästä näin luottavaisin mielin kisaamaan lisää, koska aiempina vuosina tässä vaiheessa kautta on vielä tuntunut, ettei mistään tule mitään. Ja vaikka joitain onnistumisia onkin jo tältä kaudelta taskussa, on huipputuloksiin ja tavotteisiin vielä hurjasti matkaa!
           SM-viestit ja karnevaalit ovat joka vuosi olleet sellanen välietappi, jonka jälkeen päätähtäin on enää selkeästi SM-kisoissa (jotka muuten ovat jo tosi pian, yee!). Niiden jälkeen kaikella alkaa olla jotenkin paljon entistäkin enemmän väliä - tulokset, treenit, uni, ravinto... Panostus kaikkeen vähintäänkin tuplaantuu, ja kasvaa koko ajan mitä lähempänä nuo kauden pääkisat ovat.

           SM-viesteissä urakoin tänä vuonna neljä starttia, joista ainoastaan yhteen, satasen finaalijuoksuun, olen omalta osaltani tyytyväinen. Satasen viestissä päästiin uudella ennätysajalla finaaliin, mikä oli ihan huippujuttu! Oikeastaan suoraa tuon finaalin jälkeen mun täytyi juosta kasin callingiin, hyvä kun ehdin numerolapun vaihtaa välissä. Omalla osuudella ei ollut paljoakaan tehtävissä, ja voimat olivat ihan poissa rankan ja kuuman kisapäivän päätteeksi. Ärsyttää vähän kisajärjestäjien ratkasut vaihtojen osalta, joiden takia meidänkin vaihtomme kusi ihan täysin. Kuitenkin kapula kiidätettiin maaliin kovaa vauhtia, ja sillä saavutettiin 8. sija! Seuraavana päivänä harmiksemme tiputtiin ekoina pois kolmensadan finaalista (vaikka en kyllä olisi jaksanut enää yhtäkään starttia, olin ihan yliväsynyt, heh). Jokanen meistä juoksi hyvin ja antoi kaikkensa, voiko sitä enempää odottaakaan? Tosi kiva kisaviikonloppu, hyvä sää, eikä tuloksissakaan valittamista - enkä ikinäkoskaan ole ollut niin väsynyt! Bussimatkalla takaisin nauratti melkein mahakramppiin asti, meillä oli tosi kivaa.

 Fiilikset 3x800m jälkeen 

Iloset pikaviestin finalistit! Jäätiin vain vajaan kymmenyksen päähän piirinennätyksestä, se oli niiiin lähellä.

            Karnevaaleilla juoksin elämäni ensimmäisen kerran jäniksenä. Se oli, öh, hassua. Olin siis naisten A-erässä 800m jäniksenä, tarkoituksenani juosta 500 - 600 metriä. Ekan kierroksen väliajan suunniteltiin olevan noin 61 sekuntia, mutta juoksu rullasi jotenkin tosi hyvin eikä askel painanut, joten olin pari sekuntia aikataulusta edellä viimeisen kierroksen kellon soidessa. Se oli ihanaa, kerrankin tuntui siltä että kulki. Ehkä jonkinlainen karkuun juoksemisen pakko lisäsi adrenaliinia tai jotain vastaavaa, mutta ne jalat jotka siellä juoksivat eivät varmasti olleet mun omat. Aika voimakkaasti painotettuna mun oli käsketty mennä heti pois alta, kun vauhti hidastuisi, joten pienempänä, nuorempana ja heikompana hyppäsin heti sivuun kun vauhti alkoi omasta mielestäni tippua. Mua pelotti että jään jalkoihin, kisassa oli kuitenkin tosi tasokkaita juoksijoita. Hieman harmittaa jälkeenpäin, että jo 400m jälkeen keskeytin, sillä kuka tietää kuinka pitkälle tuota vauhtia olisin jaksanut. Varsinkin, kun kaikki juoksun jälkeen ihmettelivät keskeyttämistäni ja sanoivat, ettei vauhti hidastunut ollenkaan. Höh. Joka tapauksessa tosi hyvä, motivoiva ja mielenkiintonen kokemus, oon tosi kiitollinen tollasesta mahdollisuudesta! Ps. Tilastomerkintä DNF tuntuu pahalta, oli tilanne mikä tahansa. Myöskin nyt.

Pikajuoksukarnevaaleilla nelkku kulki ennätysvauhtia, ja hapot oli sen mukaset, nam. (Huomatkaa Juuson täydelliset kengät!!! <3)

Urheilun saralla askel siis rullaa, eikä mitään vammoja, sairastumisia tai loukkaantumisia ole kesän aikana ollut. Nyt vain sormet ristissä toivotaan, että sama linja jatkuu syksyyn asti! Jonkin verran alaselkä on mulla kyllä oireillut, ja pitkästä seisomisesta se tulee tosi kipeäksi. Harjotteluun se ei millään tavalla onneksi oo vaikuttanut, ja tänään koko juttu toivottavasti saadaan korjattua, kun meen hierojalle avaamaan epäillyn alaselän lukon. Mun selkä on nimittäin vinossa, taas. Samanlaisia ongelmia oli muutama vuosi sitten voimisteluaikoina, ja naksauttamalla niksauttamalla se parani.

          Tuntuu kamalalta, että kesä on nyt jo näin pitkällä. Tapahtumarikas syksy ja loppukesä on ihan lähellä - SM-kisat, ehkä jopa ensimmäinen maaottelu, SM-ottelut (oi kyllä, Veera Perälä ja SM-ottelut osa 2 tulossa pian), Kalevan kisat, sekä muut pienemmät koitokset odottavat. En malta odottaa noita kisoja, mutta en silti halua, että kisakesä on ohi niin nopeasti.

 Tästä tulee kesä, jonka tuun muistamaan vielä kauan.