Moikka!
Kausi 2016 on nyt ohi. Mulla oli alunperin tarkotus lähteä Keravalle KLL-kisohin nyt tulevana viikonloppuna hyppäämään pituutta (oh yes) ja juoksemaan pikaviesti, mutta flunssa iski heti maaottelun jälkeen. Tuo kisa jää multa siis välistä, ja seuraavan kerran mut nähdään radalla luultavasti vasta ensi vuoden puolella!
"Se täydellinen juoksu ja onnistuminen jäi tällä kaudella toteutumatta, mutta kyllähän näitä kesiä vielä tulee. Pettymyksiä tuli kyllä huomattavasti enemmän kuin onnistumisia, enkä täysin tyytyväinen oo oikestaan yhteenkään juoksuun tällä kaudella. Hirveästi enemmän ois ollut annettavaa ja jätettävää radalle, mutta kesä tuli ja meni ja siitä sisuuntuneena treenaamaan ens kauteen!" - Minä 17.9.2015. Tällä kaudella onnistuin monta kertaa. Nelkulla ainoa juoksu, johon en ollut maalissa tyytyväinen, juostiin viime viikonloppuna Ratinassa nuorten Ruotsi-ottelussa. Olin siis seitsemään juoksuun kahdeksasta tyytyväinen, kun viime vuonna en yhteenkään. Kaseja en juossut kuin muutaman kerran - jokainen oli ihan täysi farssi. Kauden parhaaksi jäi 2.18 eliittikisoista, mutta uskon ja tiedän, että edes yksi hyvissä olosuhteissa juostu kisa olisi halkaissut ajasta useita sekunteja pois. Tämän kauden panostus oli kuitenkin selkeästi nelkussa ja lyhyemmissä matkoissa, ja niissä onnistuin. Ja ennen kun ehditte kysyä: Ei. En oo lopettamassa kasin juoksemista.
Saavutin kesän aikana enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella: Suomenmestaruus 400m, SM-kisojen neljäs sija 200m, 400m piirinennätys, 400m Kalevan kisojen 8. sija, nuorten maaottelupaikka, jossa molempien ruotsalaisten päänahka ja 4x400m viestissä lajivoitto sekä uusi Suomen ennätys! Viestissä juoksin ekaa kertaa alle 56 sekuntia. Lisäksi paransin satasen, kahdensadan ja neljänsadan ennätyksiäni enemmän kuin uskalsin odottaa, ja yllätin itseni useasti kesän aikana. Mä oon niin onnellinen ja tyytyväinen tähän kesään, ja uskon, että huippukohtia siitä on mahdotonta unohtaa.
2015 2016
400m: 58,15 56,09 (-2,06 sekuntia)
200m: 26,45 25,63 (-0,82 sekuntia)
100m: 13,12 12,72 (-0,40 sekuntia)
Vuonna 2014 kesäkauden aikana ja sen seurauksena opin epäonnistumaan, häviämään ja ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Kauden 2015 jälkeen vasta oikeasti ymmärsin, mitä on antaa kaikkensa - ja tajusin, että sitä en ollut osannut tehdä vielä ikinä. Tuon kauden päättyessä syttyi suuri voitontahto ja halu antaa kaikkensa, ja sillä voimalla oon jaksanut koko tämänkin kauden puristaa. Tämän kauden jälkeen, vuonna 2016, opin kisaamaan pelkästään itseäni vastaan. Ymmärsin vihdoin oikeasti, että vain minä voin vaikuttaa siihen, millainen suoritus olisi edessä. Olin yksin radalla, eikä muiden suorituksilla ollut väliä. Ihan sama miten kovaa toiset vetäisivät, minä vetäisin täysillä ja näkisin maalissa, mihin se riittää. En enää antanut muiden vaikuttaa omiin suorituksiini. Sen myötä opin olemaan jännittämättä. Aikaisemmin keräsin itselleni tajuttoman jännityksen ennen kisaa siitä, miten kovaa muut pääsisivät ja vetäisivät, ja mitä jos en olisikaan yhtä hyvä tai parempi kuin he. Mitä jos pettäisin itseni? Tuon oppimisen takia uskon tämän olleen todella tärkeä kausi tulevaa uraani varten.
"It's very hard in the beginning to understand that the whole idea isn't to beat other runners. Eventually you learn that the competition is against the little voice inside you that wants you to quit." -George Sheehan
Taisin jossain aiemmassa postauksessani kiitellä tämänvuotisesta menestyksestä viime vuoden hopeamitalia. Voin kertoa, että en ole ikinä halunnut mitään niin paljoa kuin tänä vuonna halusin kultaa. Viime vuonna tiesin, että pystyisin parempaan, enkä voinut sietää ajatusta uudesta häviöstä seuraavana vuonna. Motivaationi oli huipussaan, ja olin valmis tekemään mitä vain tavoitteideni eteen. Suuruudenhulluuden ja motihöyryjen vallassa kirjasin kauden tavoitteekseni nelkulla 56,5. Oikeastaan heti, kun näin nuo numerot kirjotettuna mustana valkosella, tuntuivat ne aivan äärettömän kaukasilta ja vaikeasti saavutettavilta. Ennätyksenihän oli siis tuohon aikaan 58,15. Mulla ei sillon ollut mitään muuta kuin äärettömästi tahtoa, ja se riitti ton tavotteen rikkomiseen. Juoksin kesällä 56,09, viestissä alle 56. Se riitti suomenmestaruuteen. Se riitti kaikkeen, mitä olin halunnut kesän aikana saavuttaa. Kuluneen vuoden aikana oon siis päässyt todistamaan jo omaksi motoksenikin muodostunutta lausetta: Kaikki on mahdollista kun vaan haluaa tarpeeks.
Tein maanantaina kauden viimesen treenin, jonka jälkeen sairastuin flunssaan ja aloitin ylimenokauden. Edessä on kaksi ja puoli viikkoa lomaa juoksemisesta ja harjottelusta. Aion käyttää tän ajan hyödykseni tekemällä reilusti lihashuoltoa ja nauttimalla vapaasta ajasta. Ekan viikon jälkeen alkaa varmasti tulla ikävä lenkkareita, mutta just nyt on ihanaa päästä lepäämään. Kisakausi on ollut melko pitkä ja todella raskas, ja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin mä tarvitsen hetken lepoa. Toivon saavani tän parin viikon aikana aikaseks paljon kysytyn postauksen mun ruokavaliosta, sekä myöskin kysellyn postauksen treenivaatteista.
Pitääkin jo etukäteen vähäsen hehkuttaa uutta brändiä johon rakastuin! Törmäsin Instagramissa brändiin Icaniwill, joka on siis urheiluvaatteita valmistava ruotsalainen yritys. Selailin hetken heidän nettikauppaansa ja löysin jo vaikka mitä ostoslistalle! Sain sieltä testiin yhdet siniset shortsit, joihin tykästyin heti. Ekaa kertaa sain jalkaani shortsit, jotka eivät oo liian lyhyet - niillä voi helposti tehdä kaikenlaista liikkuvuutta ja pitkiä vetoja ilman pakarakuumotuksia ja jatkuvaa alaspäinkiskomista, ja kaikenlisäksi ne on kivan näkösetkin. Hintataso on hyvin normaalia urheiluvaatteiden luokkaa. Heillä on Suomessa vielä toooodella vähän jälleenmyyjiä, mutta ainakin House of Brandonilta löytyy Icaniwill -tuotteita. Äläkä edes yritä kiistää: uudet treenivaatteet antavat hitusen lisää treenimotia, eikä kumpaakaan oo koskaan liikaa!
Kiitos tästä kaudesta, tsemppiä jokaselle loppukesän kisoihin ja tulevan talven treeneihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti