En oo hetkeen kirjotellut teille, koska mulla oli käsi paketissa joka vaikeutti koneella kirjottamista, oon yrittänyt panostaa kouluun, eikä tässä nyt oo hirveesti mitään kummallisempaa tapahtunut. Ulkoasuakin muokkailin, niin blogi on ollut yksityisenä jonkin aikaa. Muutosta on tapahtunut aika hurjasti, mitä mieltä te ootte tästä uudesta? Klikkaamalla oikeessa reunassa olevia kuvia pääsette Minä-, Yleisurheilu-, ja Quotes-sivuille. Oon ite saanut tosi paljon apua kisaan valmistautumiseen ja fiiliksen kohottamiseen noista quoteista, ja sen takia haluunkin jakaa niitä täällä teidän kaa. Päivittelen niitä sinne aina sillon tällön, noita on kertynyt sellanen kasa etten kaikkia jaksa yhtäaikaa laittaa.
Ulkoratakausi on nyt virallisesti ohi. Huhhuh, kaikkea sitä ehti tapahtuakin! Kausi oli kyllä kaikkea muuta kun tasanen.. Alkukaudesta oli kaikenlaisia ongelmia, ja se huomasi ajoistakin. Treenit kovenivat ja hiki virtasi, heinäkuussa en kisannut esim. 800m kertaakaan, koska treenit olivat niin kovia, etteivät jalat olleet kisakunnossa. Rankka työ palkittiin, kun kunto alkoi nousta ja juoksu kulkea. Sain vanhan hyvän asenteeni takasin ja alotin koko kauden puhtaalta pöydältä, unohdin kaikki vanhat ajat ja sijotukset. Kuntohuippu osui kyllä just oikeaan paikkaan, SM-kisoissa tulokset oli parhaimmillaan.
Kone ei suostunut yhteistyöhön ja jouduin tekemään taulukot käsin, pahoittelut sotkuisuudesta. Whatever, kattokaa miten epätasanen kausi.
Jos tätä kautta pitäis kuvailla yhdellä sanalla, se olisi opettavainen. Näin jälkeenpäin hävettää ja naurattaa omat reaktioni epäonnistumisiin. Toisaalta joo, tottakai sillon on maassa jos ei onnistu, mutta siinä vaiheessa meni lapselliseksi kun jäin muhimaan ajatukseen "oon ihan paska juoksija." Voi tsiisus, onneksi noi ajat on takana päin.
Kun treenimäärä kasvoi ja sen johdosta juoksu alkoi taas kulkea harkoissa, sain lisää itseluottamusta ja pikkuhiljaa löysin sen 'vanhan Veeran joka ei anna senttiäkään periksi', niinkun äiti sanoo. SM-viestit oli aika ratkaseva kisa mun kannalta, koska sillon sain ekaa kertaa kauden aikana kunnon loppukirin, ja juoksin täysin flow-tilassa maaliin. Se oli rakenteeltaan samanlainen juoksu kun aiempien vuosien onnistumiset. SM-viesteissä vietetyn viikonlopun (5.-6.7) jälkeen kaikki alkoi vaan mennä paremmin ja paremmin. Kasilta en saanut sellasta aikaa, johon olisin täysin tyytyväinen, ennen kuin vasta SM-kisoissa. Silti koko ajan tiesin, että nyt kun pääsisi vaan juoksemaan kunnon kirityksellä niin kyllä se vielä sieltä tulisi.
Taisin pysyä koko kauden aika terveenä, en ainakaan muista sairastaneeni mitään ihmeellistä. Polviongelmia kyllä oli reilustikkin, mutta ne on nyt onneksi enää pieni vaiva. Niin tai, Vattenfall-finaalissa mä mursin kaks sormea, sukkulaviestissä :DDDDD. Eemil toi mulle läpsyä, mulla oli sormet jotenki huonosti ja räkspoks ne taittu yli ja molemmat murtu.
Saavutin tänä kesänä yllättävän paljon sellasta, mitä en puoli vuotta sitten uskaltanut edes ajatella. SM-viesteistä kaksi nelossijaa, SM-hopea kasilta ja kulta 300m. Aluemestaruus 17-vuotiaiden sarjassa 400m ja piiriottelussa samalla matkalla ja samassa sarjassa 4. sija. Piirinmestaruudet kasilta, 300m ja sataselta. PM-viesteissä kaks kultaa, ennätykset parantui ja asenne korjaantui. Huippukesä ja huippukausi! Oon kyllä tosi onnellinen ja tyytyväinen, ihmeellistä miten paljon kahdessa kuukaudessa ehtii kehittyä! Superkiitokset valmentajalle, joka tiesi just mitä pitää tehdä ja millon, että kuntohuippu osuisi kohdilleen. Superkiitokset vanhemmille, jotka jaksoi mun angstivaiheet jokasen epäonnistumisen jälkeen, ja jaksoi tsempata ja kuskata kisoissa ja treeneissä. Superkiitokset kavereille ja kannustusjoukoille, ilman teitä urheilu ei todellakaan olisi näin kivaa. Superkiitokset seuralle, ihanaa saada edustaa SSU:ta!
Oikeesti nyt, mitä mä tästä kaudesta opin niin never ever ever give up. Mikään ei oo mahdotonta jos haluaa tarpeeks! Opin myös sen, että kaikki kannattaa tehä ilon kautta. Haha, kuulostipa kliseiseltä. Mutta silti, oon huomannut että mulla menee sillon aina kaikista parhaiten, kun osaan nauttia kisaamisesta ja juoksemisesta, kun oon ilonen ja kiitollinen siitä että pääsen juoksemaan. Myös treeneistä pitää osata nauttia ja rakastaa niitä yhtä paljon kun kisaamista, suurin osa yleisurheilusta on kuitenkin harjottelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti