Pikku breikki

Moikka taas pitkästä aikaa!

Tekstiä tänne oon saanut julkastua harvemmin kuin harvoin, ja nyt päätinkin tulla kertomaan teille vähän kuulumisia mun kuluvalta harjotuskaudelta. 

             Mitään sen suurempia ihmeitä eikä pettymyksiä oo tullut vastaan, ja treenit lähtivätkin syksyllä mahtavasti käyntiin! Nyt oon kuitekin joutunut viime viikon keskiviikosta asti taukoilemaan flunssan takia, ja pikkuhiljaa vasta nyt viikonloppuna päässyt ottamaan ekoja juoksuaskelia puoleentoista viikkoon. Toi flunssa iski kyllä tosi yllättävästi ja äkkiä - keskiviikkona tein vielä ihan normaalisti treenin, ja kymmenen minuuttia harkkojen jälkeen oli ihan kamalan kipeä olo. Kotona sitten oli jo kuume noussut, ja korkeimmillaan se oli reilu 39 astetta. Perjantaina illasta lämpöä ei enää kovin paljoa tullut, joten kuvittelin olevani jo tarpeeksi kunnossa lähteäkseni Ähtäriin viikonlopuksi, mutta sitten taas illalla tunsin kuumeen nousevan. Varsinkin kurkku oli ihan järjettömän kipeä, ja maanantaina jäinkin kotiin koulusta, koska puhuminen oli aamulla lähes mahdotonta, eikä kuumeetonta päivää ollut vielä vietetty. 

            Ehkä pari viikkoa takaperin kävin mittaamassa hemoglobiinin koulun terkkarilla, ja se oli todella matala kestävyysjuoksijalle - 107. En oo oikestaan koskaan syönyt punasta lihaa, eikä mun ruokavalio oo muutenkaan kovin esimerkillinen ollut. Paransin syömisiäni paljon monipuolisemmaksi ja söin enemmän, sekä lisäsin siihen vielä rautatabletit ja menikin vain reilu viikko, niin hemoglobiini oli noussut jo 120!  Vieläkin se oli aika alhainen, mutta kovasti sitä yritän nyt nostaa. 

             Toi tauko ei varmasti huonoa tehnyt myöskään mun vasemmalle penikalle, joka on kiukkuillut jo jonkin aikaa. Tiistaina pääsen fyssarille tarkistamaan polvien, lonkan ja jalkaterän linjat ja selvittämään mikä mun penikkaa vaivaa. 

             Kuulostipas nyt kauhean vaikealta ja huonolta treenikaudelta, mutta kyllä tää oikeesti ihan hyvin menee. Hirmuisesti on töitä tehty ja tullaan vielä tekemään sen eteen, että ens kesänä pääsee näyttämään kaiken sen, mitä viime kesänä jäi vielä varastoon! Kaikki tai ei mitään, right?

             Ihan hassua, että on ollut täysin vapaita iltoja ilman treenejä. Oon oikeesti ehtinyt näkemään paljon kavereita ja tekemään kaikkea sellasta, mitä usein treenien takia ei ehdi. Silti, ai että mä tykkään kun saa taas treenata. Must tuntuu että mä kuulun radalle, harjotushalleihin ja lenkkipoluille enemmän kun mihinkää muualle, mutta välillä on ihan kiva kokeilla muutakin elämää haha. Nyt uudella uholla treenaamaan!

             Mun sielu ja ruumis tahtoo radalle ihan liikaa, eikä asiaa paranna se, että joudun skippaamaan tän päivän kisan Kuortaneella. Eliittifinaali, viimenen kasin kisa 15-sarjassa. Ilman tätä sairastelua ois ollut kiva nähdä kuinka kovaa sitä tässä vaiheessa kautta pääsee. Tässä kunnossa tuo kisa ei olisi millään tavalla järkevä, mutta taidan silti ilmestyä paikalle kannustamaan ja katselemaan. Jos ja kun siellä tuttuja on, niin tulkaahan moikkailemaan! Kiva nähdä pitkästä aikaa porukkaa, jota yleensä näkee vaan kesän kisoissa. Halusin lisätä teistä pari kuvaa, koska ootta huipputärkeitä ja teitä on kova ikävä, onneksi tänää taas nähdään! 

Citius, Altius, Fortius

Moikka!

Otsikko "Citius, Altius, Fortius" on olympialiikkeen motto, ja suomennettuna "nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin". Se on mun tavote. ANMJ-leirin luennolla tulin kuulleeksi tälläsestä lite bättre -ajattelusta, ja se onkin ihan täydellinen ajattelutapa urheilijalle maalien tavottelemisessa ja saavuttamisessa. Eli aina täysillä, aina niin hyvin kuin pystyy. Aina vähän paremmin kuin pystyy.
                 Viime postauksessa hypättiin ajassa taaksepäin, tänään katotaan vähän 'tulevaisuuteen', eli siihen, mitä haluan joskus olla ja miksi haluan tulla. Olin tossa viikko vai kaks sitten alueellisella nuorten maajoukkueleirillä Kuortaneella, ja yhtenä aamuna meille pidettiin luento tavotteista ja niiden tärkeydestä. Mä oon aina ollut huono ja vähän pelokas sanomaan mun tavotteita ääneen, valmentajankin kanssa kun kirjotettiin ne harjotuskauden alussa paperille, jännitti kirjottaa ens kesän tavoteajat siihen. Tänäänkään en taida teille tavoteaikoja kertoa, mutta tilastothan kertoo hyvin vähän siitä, millanen taso oikeesti on. Kisa kerrallaan ja aina yritetään voittaa!
                 Mun päätavote koko urheilijanuralla on menestyä aikusena ainakin Euroopan tasolla. Hui, kuulostaa isolta ja kovalta työltä, mutta se on asia, jota tavottelen harjotellessani. Mitään suurempia tulostavotteita en oo vielä miettinyt kuin vasta ensi kesää varten, mutta oishan se tietty ihan mahtavaa rikkoa jotain suomenennätyksiä ja kenttäennätyksiä! Myös varmaan jokainen urheilija haaveilee pääsevänsä joskus olympialaisiin - se on enemmänkin haave kuin tavoite, ainakin mulle. MM-kisoihin pääsy joskus on realistisempaa, mutta eihän sitä tiedä mitä tässä vielä tapahtuu. Mun mielestä tavotteet on satatuhatta kertaa motivoivampia, kun ne on oikeasti realistisia ja uskoo siihen, että ne pystyy saavuttaa. Sopivasti hulluutta pitää myös löytyä vastauksesta, jonka urheilija antaa hänen tavoitteitaan kysyttäessä, haha. Realismi-hulluus -suhde täytyy siis olla kunnossa, ja tahtoa tarvitaan aivan pirusti, niin oikestaan mikä vaan on mahollista. Mä oon ite aina sanonut, että kaikki on mahollista kun vaan haluaa tarpeeks, eikä kukaan tota väitettä oo vielä pystynyt toisin todistamaan.
                  Okei, nuo äsköset luettelemani jutut oli vähän suurpiirteisiä. Niiden toteuttaminen on myös vielä niin kaukana tulevaisuudessa, joten ehkä pystyn teille tarkemmin kertomaan näistä lähempien vuosien maaleista. Suurimpia sopivasti hulluja ja realistisia tavotteita ovat varmaankin junnujen EM-kisat, Kalevankisat, EYOF ja SM-mitalit. Kuinka huippua oliskaan päästä vaikka just EM-kisoihin! Tällä hetkellä se ei vaikuta ihan mahdottomalta, mutta aivan törkeesti pitää treenata jos sinne haluaa. Tän ikäsenä kuitenkaan en vielä pidä tollasia arvokisoja ja muita niin tärkeenä kuin omia SM-kisoja, joten päätavotteet on siellä. Niin kovaa treenaan, kun kropasta lähtee ja kannattaa tehdä, ja ens kesänä katotaan, mihin se riittää! Tulostavotteitakin oon jo asettanut kaikille matkoille 100m-1500m kesää varten, mutta hihii niitä en teille paljasta. Sen voin sanoa että töitä täytyy tehdä, ja luotto harjotusohjelmaan, valmentajaan ja itseeni on kova. Ehkä mä ens kesän jälkeen voin tyytyväisenä sanoa itelleni "Mä tein sen", mikä jäi kaudella 2015 sanomatta.
                  Sen lisäksi, että haluan itse menestyä urheilijana, haluan olla inspiroimassa muita menestymään. Haluan olla hyvä esimerkki ja esikuva muille. Se on melkeimpä ihan yhtä tärkeä tavote kuin nuo aiemmat luettelemani, koska haluan, että mut tunnetaan fiksuna ja esimerkillisenä urheilijana. Hah, siinäkin täytyy töitä tehdä, jotta edes joku reppana uskois mua x) Urheilun ja liikunnan kanssa oon mennyt jo naimisiin, joten niiden kanssa tuun varmasti koko loppuelämäni jollain tavalla viettämään.

                   Oon valmis tekemään ihan mitä vaan mun tavotteet vaatii.

 Team Mummolipokkaat ilmeistä huolimatta pettyneitä, kun tavote jäi SM-kisoissa saavuttamatta

Tässäkin kisassa tais jäädä tavote saavuttamatta, mutta sitä suuremmalla uholla ens kauteen!

Kiitos & pahottelut Bloggerin puolesta, se pilas mun kuvat ihan pikselimössöks.