KARNEVAALIT 2K15

Moikkaa!

#lajikarnevaalit 2015 on nyt ohi, oli ihan huippukivaa! Kun leiriin sisältyy uintia vesiesteessä, vesisotaa seiväspatjalla, lauma pikkusia sulosia lapsia, ylirento yövalvoja, ja niinkin suuren paikan kuin Jämsän keskusta huippuporukalla, mitä muuta siellä vois olla kun hauskaa! Meidän possen inside-juttuja kertyi iso kasa, ja monien uusien ihmisten kanssa ehti tutustua tosi hyvin, vaikka aikaa olikin vain neljä päivää. Hyvät treenit, kouluttajat ja ohjelma - oikestaan pelkkää hyvää palautetta. Kiitos! Leiristä jäi paljon tosi kivoja muistoja, joita en varmasti unohda piiiiitkään aikaan. Suosittelen ehdottomasti jokaselle, tulkaa kaikki vähänkään kiinnostuneet ens vuonna leirille! Ite oon nyt ollut kahtena vuotena, ja tuun kyllä menemään sinne vielä montamonta kertaa.
             Juoksin kaksi kisaa, joihin molempiin ehkä pitäisi olla tyytyväinen. Kasilta tuli torstaina hopeaa ajalla 2.20, ja jäin siinä vain muutaman kymmenyksen kultamitalista. Juoksu oli sinänsä onnistunut, vauhti oli aika tasasta ja sain itestäni sillä hetkellä kaiken irti. 300m kävin juoksemassa Jämsänkoskella pikajuoksukarnevaaleilla sunnuntaina, sieltäkin hopeaa ajalla 42.08. Kolmellasadalla kyllä huomasi vauhdinjaosta, että sitä ei ole tullut tänä vuonna juostua tarpeeksi, hah. Molemmissa kultamitali oli ärsyttävän pienestä kiinni, mutta näin tällä kertaa. Ja vaikka molemmista mitali tulikin, en jotenkin osaa olla täysin tyytyväinen kumpaankaan juoksuun. Tiedän, että kunto ja oma taso ovat nyt paljon korkeammalla, kuin viime vuonna samaan aikaan, mutta silti nuo ajat eivät tunnu niin mahtavilta. Odotin iteltäni enemmän, oon harjotellut niin paljon kovemmin, kun mitä noi ajat näyttää. Oon silti osittain tosi tyytyväinen. Mun harjotusohjelma on rakennettu sillä tavalla, että kuntohuippu on vasta loppukesästä SM-kisojen aikaan. Kun nyt pääsen alottamaan kesän kisat niin paljon paremmalta pohjalta kun viime vuonna, uskon loppukesästä tuloksien paranevan tavotteisiin asti! Luottavaisin mielin siis kisaamaan tätä kesää, seuraava startti mulla on SM-viesteissä kotikentällä!

A little mistake

Moiksuu!

Eilisessä postauksessa mainitsin ohimennen, että olin eilen juoksemassa kauden ekan 200m kisan Ikaalisissa. Juoksin hyvin, mutta silti samalla kusin koko juoksun pahasti. Possible? Oh yes.
            Mulla oli tosi hyvä fiilis - ei jännittänyt juuri ollenkaan, juoksu kulki hyvin pienestä flunssasta välittämättä ja samassa kisassa oli hyviä kirittäjiä. Sää oli ihanan lämmin ja sateen jäljiltä raikas, eikä missään ollut valittamista. Koko juoksu epäonnistu kyllä jo ennenkuin ehdin ottaa ekaa askeltakaan, heh...
            Lähtötelineet oli tosi märät ja liukkaat, ja jalka lipsahti muutaman sentin alaspäin just kun pyssy pamahti. Horjahdin lähdössä, ja jäin heti aluksi muista jo reippaasti. Kaikki vauhdit, mitä olin tosta lähtöponnistuksesta saanut, meni ihan hukkaan, ja mun täytyi alkaa rakentamaan juoksua uudestaan. Keskittyminen häiriintyi ton horjahduksen takia ekan viidenkymmenen metrin aikana, jonka jälkeen sain taas juoksun kasaan ja rytmin oikeaksi. Juoksu kulki hyvin, tuntui rennolta ja pysyi hyvässä kunnossa loppuun asti. Sadan metrin jälkeen olin jo rinnakkain Fridan kanssa, ja viimeinen satanen oli tiukka taistelu kultamitalista.  Hävisin kullan - tai voitin hopean, noin kymmenyksen erolla. Loppuaika oli 26.53. En päässyt tavotteeseen, mutta oon silti ihan tyytyväinen.
            Ilman tota alkuhässäkkää olisin voinut saada paljon paremman ajan, 26 sekunnin alitus ei ois ollut mitenkään mahdoton. Harmi vaan, että pikajuoksussa pienikin horjahdus vaikuttaa näin paljon koko juoksuun, eikä sitä lyhyillä matkoilla ehdi enää korjaamaan. Eilinen horjahdus johtui märistä, liukkaista telineistä, tylsistä piikkarinpiikeistä ja huonosta lähtöasennosta. Nyt ainakin tiedän ostaa uudet piikit ja treenata ton lähtöasennon lipsumattomaan kuntoon, sillä sateisia kelejä tulee jatkossakin olemaan, eikä niille mahda mitään. Toivottavasti saan vielä tänä kesänä yhtä hyvän fiiliksen, kisan ja kunnon, ja pääsen juoksemaan onnistuneen kakkosen ilman ongelmia!

Veera

Back to the starting line

Hejsaan pitkästä aikaa!

Mun yleisurheiluharrastus alko vuonna 2009, jolloin pääsin ekaa kertaa tämmösiin "virallisiin kisoihin". Kisat oli Ilmajoella, ja oltiin just niitä edeltävänä viikonloppuna Ikaalisissa viettääs minilomaa perheen kanssa. Ikaalisissa käymisestä oli muodostunut meille sillon jo oikeastaan perinne - käytiin siellä joka kesä mun ja Juuson ollessa pieniä, kylpylässä ja tietysti Ti-Ti nallen talossa x) Kävin kisaa edeltävänä päivänä varmaan ekaa kertaa elämässäni lenkillä Ti-Ti Nallen talon ympäristössä, sillä hei, tottakai ennen kisoja pitää vähäsen treenata! Juoksin piiiiitkää asfalttitietä tosi kauas, pysähdyin jyrkän mäen kohdassa ja juoksin pari kertaa sen päälle. Olin sen jälkeen niin väsynyt, että jouduin kävellä osan matkasta takasin hotellille. Olin lenkin jälkeen ylpeä ja innoissani, musta oli tulossa juoksija!

Tänään kävin samassa paikassa juoksemassa. Tuo mahdottoman pitkä tie olikin muuttunut vain muutaman sadan metrin pituseksi tienpätkäksi, ja mäki oli ainakin puolet matalampi kun kuusi vuotta sitten. Se huippuraskas lenkki ja pari mäkivetoa olivat kuudessa vuodessa muuttuneet mun loppuverkaksi. Wow.
Tuli sellanen tosi cool fiilis, muistin yhtäkkiä tosi tarkasti ton puoli tusinaa vuotta sitten juostun lenkin. Olin sillon niiiin minipieni, vaan 9-vuotias. En ois sillon kyllä uskonut, miten pitkälle tää juokseminen mua kantaa. Oli siistiä juosta toi täysin sama reitti uudestaan, paljon kehittyneempänä ja parempana juoksijana. Tänään tajusin, miten tyytyväinen saan olla mun kehitykseen ja tuloksiin, ja miten hieno asia se on, että juoksen vieläkin. Ja tuun aina juoksemaan. Aina. Ehkä mä taas joskus kuuden vuoden päästä käyn hissuttelemassa saman reitin, ja mietin, miten pikkunen 15-vuotias Veera hölkötteli täällä loppuverkkaa 200m kisan jälkeen? Saan taas saman fiiliksen, kiitollisuuden siitä, miten paljon oon kehittynyt, ja muistan taas minkä takia juoksen. Ehkä oon jo sillon päässyt kansainvälisiin kisoihin juoksemaan, ja saavuttanut uusia hienoja tavotteita. Nobody knows.

                       

Veera