Eilen tuli avattua kisakausi ihan virallisesti Seinäjoella Kaappoo Jouppilan muistokisoissa. Tänä vuonna en oo juossut kun pari viestiä, ja nyt vihdoin pääsin avaamaan henkilökohtasenkin kisakauden! Päädyin loppujen lopuksi juoksemaan naisten sarjassa 800m, vaikka saman sarjan nelonenkin olisi aivan hirveästi houkuttanut.
Kasi eilen ei mennyt hyvin, eikä huonostikaan - "hassusti" on ehkä paras sana kuvaamaan sitä. Kauden eka juoksu on ollut mulle oikestaan aina vaikeaa, niin kuin varmasti monelle muullekin. Itseluottamusta, varmuutta ja rohkeutta ei vaan ollut tarpeeksi lähteä peesaamaan naisia. Fiilis ei todellakaan ollut katossa - kylmä sade, kauden avauksesta jännittäminen ja erittäin vähäiset yöunet... Heh, hyvät lähtökohdat kisalle. Juoksin tosi epäjärkevästi (onko tuo edes sana??), koska päästin ihan liian ison välin kahteen kärkijuoksijaan, vaikka valmentajan, vanhempien ja kyllä oman itsenikin mukaan kunto olisi hyvin voinut riittää niiden vauhtiin. Joka tapauksessa maaliin pääsin kolmantena, aikana 2.23, neljä sekuntia voittajasta. En oo tyytyväinen, mutta silti toisaalta oon. Aika oli kymmenen sekuntia parempi kuin viime vuoden avauskasi, jossa kyllä jouduin lähes nilkuttamaan maaliin polven takia. Viime kaudella tollanen aika olisi ollut ihan huippuhyvä mulle, pääsin vasta SM-kisoissa tuota kovempaa. Oon siis onnellinen että voin huomata kehittyneeni, ja nyt odotankin toooosi paljon seuraavia kisoja! Kaiken lisäksi vaikka en sinänsä onnistunut, sain kisasta lisää itseluottamusta ja muistan taas pitkän tauon jälkeen millasta on juosta kasi.
Kuvat on lauantailta Lakeuden katuviesteistä, jossa juostiin 4x700m kultaa. Tuuli oli ihan törkeä, eikä säässä muutenkaan ollut yhtään mitään kehumista. Harvemmin sitä on kannattavaa juosta tuulitakki päällä, mutta t-paidalla olisin varmaan jäätynyt. Tyhmä minä, tästä lähtien otan AINA pitkähiasenkin juoksupaidan mukaan.
