Moikka taas!
Tältä päivältä tulikin sitten kaksi postausta, osittain sen takia että tässä ollaan nyt eletty hiljaiseloa jo jonkin aikaa... Ehkä se on toi upee sää, ja edessä oleva vappu & tet-viikko, joka inspiroi ja innosti mua kirjottamaan tänään teille. Hirveästi on ollut kaikkea stressaamista ja miettimistä viime aikoina - ja pahin on sitä paitsi vielä edessä! Kokeita alkaa näin loppukeväästä pakkautua ihan urakalla, eikä mun motivaatio koulun suhteen ole todellakaan huipussaan. Ehkäpä mä selviän tän kasin nyt loppuun asti kunnialla, enää muutama viikko kesälomaan ja ripariin! Ja oi vitsit, kisakausikin alkaa jo ihan pian. Mulla ekat kisat on keskiviikkona 6.5 Seinäjoella, joku koulun viestikarnevaalihässäkkä. Jos sinne on joitain tuttuja tulossa niin tulkaahan ihmeessä moikkailemaan :-)
Nyt itse aiheeseen - juoksemisen, ja yleensäkin juoksijana/urheilijana olemisen hyvät ja huonot puolet! Tämä on huumorilla kirjotettu juttu, älkäähän ajatelko ihan kaikkea kirjaimellisesti ja tosissaan.
+ Voitontahto. Se taitaa olla enemmänkin hyvä, kuin huono juttu. Kisakentillä, treeneissä, koulussa, ja oikeastaan lähes jokapaikassa voitontahdosta ja luovuttamattomudesta on hyötyä. Veljen tai vanhempien kanssa riidellessä taas, noh... Jätän tämän vain tähän.
- Huono häviäjä. Uskon monen urheilijan syyllistyvän tähän, oonko oikeessa? Kilpailuhenkiset ihmiset ovat vain yksinkertasesti surkeita häviämään, No can do.
+ Bussimatkat. Joitain saattaa ärsyttää monen tunnin linkkamatka, kovassa metelissä ja kuumassa autossa. Mutta mikä muka tiivistäisi kisoihin lähtevää joukkuetta paremmin kuin yhteinen bussireissu? Mä tykkään.
- ''Levottomat jalat''. En tiedä johtuuko se tästä paljosta liikunnanmäärästä ja treenaamisesta, mutta en pysty olemaan hetkeekään täysin paikoillani, ei niinku ei.
+ Rentoutuminen. Joinain päivinä ei vaan jää aikaa koulukiireiltä ja kavereiden kanssa olemistelta ihan vaan itelle ja rauhottumiselle. Mulle lenkki musiikki korvilla tuo jokaseen päivään sellasen pienen hetken rauhottua ja rentoutua.
- Ennakko-odotukset ja paineet. En tykkää.
+ Vaatteet. Urheilu on hyvä tekosyy ostaa paljon Niken ja Adidaksen kenkiä ja vaatteita. Urheiluvaatteita ei koskaan oo liikaa, eikä varsinkaan Niken shortseja koskaan tarpeeksi.
- Rakot ja haavat. Varsinkin kestävyysjuoksijat tietävät, millasta on juosta moniamonia kilometrejä rakko kantapäässä, tai millasta on kun kisan alkurytäkässä joku tallaa sun jalat piikkareilla. Ihanaa.
+ Leirit ja kisareissut. Oon aina tykännyt ja tuun aina tykkäämään.
- Sairastumiset ja loukkaantumiset. Pienikin flunssa tai vamma vaikuttaa paljon sun elämään - varsnkin sillon kun tavallisesti illat menee treeneissä. Jos jostain syystä tulee liikuntakielto, eikä pääse treeneihin illalla, I don't know what to do with my life anymore.
+ Uudet kaverit. Kaveripiiri laajenee urheilun kautta, ja mullakin on monia kavereita ympäri Suomea ja joitain jopa kauempaa muualta Euroopasta.
+-Tappotreeneistä nauttiminen. Hyvä vai huono asia? Vai hullu? Just ne kaikista rankimmat ja kovimmat ja kauheimmalta tuntuvat treenit on parhaita.
+ Lihakset. Vaikka se ei urheilussa pääasia olekaan, on kivaa kun oma kroppa pysyy hyvässä kunnossa.
+ Esimerkkinä oleminen. Muistan, kuinka ite pienenä aina ihailin muutamaa vuotta vanhempia urheilijoita ja toivoin, että voisin olla joskus yhtä hyvä, ja samanlainen tyyppi jota pienemmät ihailee.
- Kun 24h päivässä ei riitä. Muita menoja ja tekemisiä pitää siirtää tai jättää kokonaan pois harjottelun takia. Mä esimerkiksi haluisin ihan tositosi kovasti harrastaa jalkapalloa, mutta tuntuu ettei aika enää riittäisi molempiin. Toki harjotusohjelma saataisiin järjestettyä, mutta pelit ja kisat menisivät helposti päällekkäin.
+ Voittaminen ja onnistuminen. Aivan pirun mukavaa.
Loppuun saitte vielä muutaman täysin aiheeseen liittymättömän kuvan Portugalista. Hauskaa vappua kaikille!
Veera
